Kesähelteellä karkotettujen saarella

Seilin saari on kaunis, kiehtova, ahdistava ja surullinen. Loistava pakopaikka kaupungista +30 asteen kesähelteellä, jos vain merellä tai saaristossa olisi edes tuulenvire.

Tutkimustoimintaan ja turismiin keskittyvät pieni saari Airistolla on kesäidyllin toteutuma pelikenttineen, vierasvenesatamineen ja laiduntavine lehmineen ja lampaineen.

Kuitenkin päärakennuksen entistetty hullujenhuoneen potilaan ”selli” sekä kirkon ”karsinat” ja hautausmaa paljastavat saaren synkemmän historian. Leprapotilaiden ja mieleltään järkkyneiden tai muuten ei niin yhteiskuntakelpoisten naisten viimeisenä tyyssijana karkotettujen saari on lähellä sivistystä mutta kuitenkin niin kaukana.

Olen vieraillut Seilissä 3-4 kertaa. Useimmiten matka on ollut kesäloman läheisyydessä työpaikan kehittämispäivä, johon on sisältynyt hieman strategiaa, jonkin verran teoriaa ja päivän päätteeksi bileet Ruttodiskossa. Virallista mutta kepeää.

Surullisten sielujen päätepiste

Saaristomeren tutkimuslaitoksen tyyssijana hyljesaari Själo-Seili on ollut keskeisessä roolissa huolestuttavien Itämeren tilaa avaavien uutisten lähteenä. Meren tilaa, luonnon monimuotoisuutta tutkivan keskuksen rooli ja tunnelma voivat ilmastokriisin vaikutuksesta muuttua jälleen historiaa mukailevaan surullisempaan suuntaan. Seilistä ei mitään hyvää.

Mutta dramaattisempia ovat olleet menneet vuosisadat, jotka eivät, ehkä yllättäen, päättyneet niin kovin kauan sitten. 1300-luvulta lähtien lepra- tai mielisairaiden karkotuspaikkana olleeseen Seiliin vastaanotti hoitoon määrättyjä naisia vuoteen 1962 saakka.

Tänä kesänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Neil Armstrong ensimmäisenä ihmisenä käveli toisen planeetan, Kuun, pinnalla. Vielä tuolloin karkotus oli hyväksytty hoitokeino psyykkisesti sairaille. Humaanius taisi saavuttaa Kuun ennen suomalaista mielenterveystyötä.

Vuosisatojen aikana saarella oli kerralla 30-50 potilasta. Aikanaan hospitaali oli Suomen suurin mielisairaala. Päärakennuksessa menneisyyttä esittelevien uutisten yhteydessä joku entinen mielisairaalan työntekijä totesi, että eristyksestä huolimatta saarella eläneiden potilaiden elämä oli huomattavasti parempaa kuin mantereella. Varmasti idyllisen luonnon keskellä omissa huoneissaan asuvien tilanne oli parempi kuin perinteisissä mielisairaaloissa.

Kuitenkaan saarelle tuotujen ei odotettu paranevan, vaan eristys oli ainoa hoito. Monelle saarelle karkoitetulle naiselle sairaus tai synti saattoi olla avioton lapsi, näpistys tai vaikka lesbous. Yhteiskunnallisesti epäkelpo aines oli helppo siirtää pois silmistä ja mielestä.

Saaren idyllisyyteen on helppo ihastua upeana kesäpäivänä, mutta kunnostamattomissa mökeissä marraskuun pimeydessä ympäristö on varmasti ollut julma.

Kukin voi miettiä löytyisikö saarelle karkotuksen jälkeen itsestään oman elämänsä sankarin ja saarelta elämän ja ilon aiheita, tai lannistaisiko eristys viimeisenkin omatoimisuuden.

Auringon paahtaessa aina haluaa uskoa parhaimpaan.

Lue lisää

Mainokset

Bremer 107 kertaa

Stefan Bremerin toinen retrospektiivi Keskeltä ja täysillä -näyttely tuo 107 hyvinkin erilaista teosta vuosikymmenten varrelta Salon Veturitalliin kesäksi 2019.

Kehitysvammaiset näyttelijät klassisissa oopperarooleissa

Kehitysvammaiset näyttelijät klassisissa oopperarooleissa

Stefan Bremer on kulkenut omana itsenään isänsä Caj Bremerin viitoittamaa tietä. Nuoremman Bremerin teokset ovat tulleet alkujaan tunnetuiksi nuorten helsinkiläisten yöelämän kuvauksesta perheen, pakolaisten, inhimillisen kohtaamisesta abstrakteihin vain kameran sulkimen pysäyttämiin hetkiin.

Henkilökuvia

Henkilökuvia

Uppoutuessani Bremerin uralta esiin nostettujen teosten maailmaan ensimmäistä kertaa koin alkumetreillä sekavuutta. Erilaiset teokset oli nostettu esille, mutten syystä tai toisesta johtuen, löytänyt niiden välistä dialogia Salon taidemuseon ensimmäisessä tilassa. Tuntui kuin kaikki haluttiin näyttää kerralla sen sijaan, että olisi ollut hetki aikaa hengähtää.

Vesivärityö

Vesivärityö

Ehkä tuo olotila kertoo ennen kaikkea Stefan Bremerin monipuolisuudesta ja lukemattomista kiinnostuksen kohteista, kun oopperasankareiksi puetut näyttelijät ovat kasvotusten abstraktien väri- ja vesiyhdistelmien kanssa. Samaten sarja vain yhden kuvan edustajalla Gobin autiomaasta, tuntui hieman irrallisesta. Toisaalta yksinäisenä otoksena korostui myös valokuvausmatkojen ilmastollinen vaikutus. Minkälaisin kustannuksin ikuistamme muille esiteltävät kaukomatkakuvamme.

Afrikkalaisprinssi

Afrikkalaisprinssi

Ennen kaikkea Bremer loistaa ihmisten ja tarinoiden ikuistajana. Viimeisin keskustelua herättänyt kokonaisuus kuvaa tänne tulleita pakolaisia ja heidän kännyköistään löytyvät elämän tärkeimmät kuvat. Vuosina 2015-2016 kuvasarjaa täydentää muun muassa tänä vuonna kuvattu Horisontti-sarja meren ja taivaan kohtaamisista. Minulle maisema tuntuu kotoisimmalta ja rauhoittavimmalta, mutta yhdistettynä nykytilaan ja aiempaan pakolaisvirtaan meri saattaa olla painajainen ja tuhon tyyssija.

Tärkeintä maailmassa

Tärkeintä maailmassa

Afrikkalaiskuvat tuovat iloiset värit ja kasvot taidemuseon seinille ja mielen korkealle, kunnes seuraavassa tilassa 1940-luvun keskitysleirien jäänteet tämän vuosikymmenen pakolaiskuvien rinnalla muistuttavat jälleen ihmisten kyvystä julmaan.

Afrikkalaismaisemia

Afrikkalaismaisemia

Auschwitz

Auschwitz

Auschwitzin rinnalla kuvat Pripjatista ovat ahdistavia. Jälkimmäiset konkretisoivat juuri Chernobyl-tv-sarjassa läpikäydyn ja kerratun elävästi.

Kettu Tsernobylin maisemissa

Kettu Tsernobylin maisemissa

Stefan Bremerin retrospektiivi hengästyttää laaja-alaisuudellaan ja koskettaa inhimillisyydellään. Niin ihminen kuin luonto ovat hellävaraisen, toisinaan rujonkin, katseen kohteena.

Merinäkymiä

Merinäkymiä

Lue lisää

Valokuvauksen uranuurtajan työt ensi kertaa esillä Suomessa

Amerikkalaiskuvaaja Imogen Cunninghamin teokset ovat ensimmäistä kertaa Suomessa esillä Turun taidemuseossa. Cunningham on tullut tunnetuksi minimalistisista alastonkuvistaan sekä kukkateoksistaan.

Cunningham kohahdutti aikalaisiaan 1900-luvun alkupuolella alastonkuvillaan, joissa ensimmäistä kertaa naisen katseen edessä oli alaston mies. Cunningham oli opiskeluaikoinaan kuvannut ensin itseään alastomana kampusalueen suojaisilla paikoilla, mutta aviomiehensä ja heidän yhteisten matkojen myötä luonnonhelmassa alaston ihminen oli luonteva osa piktoreskia maisemaa. Myöhemmin ystävien alastomat vartalot muuntuivat abstrakteiksi tutkielmiksi valon ja varjon leikeistä.

On the Mt Rainer 2 - Cunninghamin kuuluisimpia teoksia, jossa hänen aviomiehensä poseeraa alastomana lammella.

On the Mt Rainer 2 – Cunninghamin kuuluisimpia teoksia, jossa hänen aviomiehensä poseeraa alastomana lammella.

Lasten syntymän myötä elinpiiri tiivistyi ja Cunninghamin luovuus keskittyi puutarhan kukkaloiston minimalistiseen tutkimukseen. Kasvit terälehtineen, emeineen ja hemineen sekä tekstuureineen muotoutuvat kehyksiin yhtä lailla valojen ja varjojen sekä muotojen leikkinä kuin vartalotkin.

Kasviteoksia

Kasviteoksia

Imogen Cunningham oli uranuurtaja abstraktien ja minimalististen tutkielmien osalta. Kieltämättä monta kertaa näyttelyä kiertäessäni Robert Maplethorpen seksuaalisväritteisemmät teokset tulivat mieleen. Kuitenkin Cunningham on enemmän rajausten ja sommitelmien mestari. Lisäksi pitkä ikä toi enemmän lempeyttä niin yleiseen kuvamaailmaan kuin omakuviin.

Imogen Cunninghamin teokset ovat nähtävillä Turun taidemuseossa 15.09.2019 saakka.

Imogen Cunninghamin kanssa samaan aikaan taidemuseon yläkerrassa on esillä Jenni Yppärilän kiehtovat kolmiulotteiset teokset sekä taidemuseon omista kokoelmista koottu neljä elementtiä.

Kolmiulotteiset taideteokset - Dynamo

Kolmiulotteiset taideteokset – Dynamo

Jäävuori ja kohtaaminen

Jäävuori ja kohtaaminen

Lue lisää

Optiset illuusiot vetävät puoleensa

Light Space - Linear Momentum 2010

Light Space – Linear Momentum 2010

Hans-Christian Bergin taideteokset kiehtovat museoyleisön pauloihinsa Wäinö Aaltosen museossa kesällä 2019.

HC Berg on turkulaisille tuttu kaupunginkirjaston pääkirjaston sisäänkäynnille ohjaavasta värikylläisestä Visual Vortex – Memory Passage -teoksesta. Nyt kuvanveistäjä sekä keramiikka- ja lasitaitelijan työt haastavat aistit WAMin tiloissa.

Color Reliefs Cabinets

Color Reliefs Cabinets

Valon ja liikkeen voimalla muuttuvat teokset luovat katsojaa viettelevät illuusiot. Toteutuksissa koristeellisuus kohtaa yksinkertaisuuden, pelit ja pelkistykset lyövät kättä värien kanssa.

Visual Vortex - Merlau Ponty V 2007

Visual Vortex – Merlau Ponty V 2007

Museovierailijan katsetta huijataan kaarevilla pinnoilla ja seuraavassa hetkessä heidät kutsutaan pohtimaan ajankohtaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta sekä humaanisuuden perusteita.

Terästeos

Terästeos

Teoksissa on hyödynnetty terästä, akryyliä, lasia, keramiikkaa, mehupillejä. Tunnettujen teosten ohessa on ensi kertaa Suomessa esillä olevia töitä.

Color Reliefs Cabinets

Color Reliefs Cabinets

Värikylläiset rengasilottelut saavat aikaan jälkikuvia verkkokalvoille. Toisaalla teokset muotoutuvat kolmiulotteisiksi, kun peilien avulla runot hahmottuvat katsojan silmien eteen metrien päässä taustastaan. Näyttelyn ehdoton katseenvangitsija on kuitenkin Light Space – Linear Momentum -suurteos.

Visual Vortex – Memory Passage vuodelta 2007

Näyttely on avoinna 7.6.–22.9.2019.

Lue lisää

Color Space – BOY skull / YOG medium, 2014

Color Space – BOY skull / YOG medium, 2014

Kehyksissä Maan tulevaisuus?

Valokuvaaja Nick Brandtin näyttely ja kirja Inherit the Dust ovat ikuistaneet afrikkalaiset villieläimet entisillä asuinpaikoillaan. Kansallismuseossa 27 teosta voivat hyvinkin esittää lähitulevaisuuttamme.

Underpass with Elephants & Clue-sniffing Children, 2015

Underpass with Elephants & Clue-sniffing Children, 2015

Nick Brandt on kuvannut eläinmuotokuviaan vanhalla keskikoon filmikameralla antaen kohteilleen arvokkaan ja lähes humaanin olemuksen. Inherit the Dust -toteutus tuo ennen käyttämättömät kuvat luonnollisen kokoisina entisaikojen reviireille.

Construction Site with Rhinos, 2014

Construction Site with Rhinos, 2014

Ikuistetut tehdas- ja kaivosalueet, kaupunkien syrjäseudut, kaatopaikat luovat lohduttoman ympäristön kuvien eläimille, kuten myös näille alueille ajautuneille ihmisille. Katoava elintila ja hupenevat lajit on globaali ilmiö, vaikka Brandtin työ keskittyy Afrikkaan. Ristiriita suurten luonnollisessa ympäristössään kuvattujen eläinten sekä ihmisen tuhoaman ympäristön välillä on lohduton.

Alleyway with Chimpanzee, 2014

Alleyway with Chimpanzee, 2014

Ilmastokriisin edetessä niin eläimille kuin ihmisille sopiva elintila pienenee, joten kuvien ikuistama tilanne laajennee kiihtyvällä vauhdilla. Yleensä elintason nousu hillitsee syntyvyyttä ja väestönkasvua, mutta miten heikoimmassa asemassa olevien elintasoa nostetaan ilman lisämateriaaleja, -energiaa vaativaa kulutuksen kasvua? Onko kaiken kauniin tuho väistämätöntä?

Wasteland with Lion, 2015

Wasteland with Lion, 2015

Teollisuuden tarpeiden, nopeasti kasvavan väestömäärän jyrätessä jalkoihin jäävät niin luontokappaleet kuin heikommassa asemassa olevat ihmiset. Elefanttiperhe sillan alla on yhtä nurkkaan ahdistettu kuin heitteillä olevat lapset. Surullinen simpanssi jätteitä täynnä olevan ojan rinteellä korostaa ympäristön sopimattomuutta myös ihmisille.

Wasteland with Cheetah and Children, 2015, ja Quarry with Elephant, 2014

Wasteland with Cheetah and Children, 2015, ja Quarry with Elephant, 2014

Kansallismuseon näyttely on suppea kattaus Inherit the Dust -teoksen kuvista, mutta suurina ne puhuttelevat enemmän ja herättävät pohtimaan omia kulutusvalintojaan ja -ratkaisujaan entistä tarkemmin.

Lue lisää

Wasteland with Elephant, 2015

Wasteland with Elephant, 2015

Digitaalinen viettelys uudessa museotilassa

Black Waves
Black Waves

Digitaalinen taide on kiehtonut vuosikymmenen alkumetreiltä ensin Marita Liulian teosten sekä Charles Sandisonin WAM-näyttelyn myötä vuonna 2004. Tuolloin erityisesti Sandisonin Yes/No-teos teki lähtemättömän vaikutuksen 9/11-jälkeisessä maailmassa.

teamLab★n toteuttama Amos Rexin avajaisnäyttely toi digitaalisuuden ja 3D-virtuaalisuuden kirjaimellisesti iholle ja sen alle. Ennätysmäiset jonot aikaansaanut virtuaalisten kokemusten Massless peitti uutuuden karhean, piskuisen museotilan seinät värien, muotojen kavalkadilla.

500 taiteilijan teamLab★-yhteisön Helsinkiin luomista teoksista pienimmän Enzon jälkeen Black Waves toi museovieraan keskelle digitaalisen meren vaahtopäitä. Perinteistä japanilaista visuaalisuutta kunnioittava 3D-toteutus ympäröi katselijan vetäen hänet mukanaan kuohuihin.

Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn sekoittaa museovieraan suuntavaistot viidakkomaisen, kosketukseen reagoivien seinien ja lattian sekä peiliseinien keskellä. Lyhyt videoteos Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well imaisee katsojan osaksi aina uudelleen renderöityvää teosta.

Itselleni huimaavimman elämyksen antoi taivaalle kurkottava Vortex of Light Particles täyttäen Amos Rexin suurimman, Laspalatsin aukion alaisen holvitilan ylöspäin kohoavan veden liikkeellä.

Vortex of Light Particles
Vortex of Light Particles

Pääsin virtuaalisuuden syleilyyn vasta 2. viimeisenä päivänä lauantai-illan viimeisenä yleisövieraana. Kenties vuoden huipennut tuli elettyä 5. päivänä.

Kieltämättä kiireellä kierretty näyttely ja tuolloinkin jonot ja yleisötungos haittasivat teosten ansaitsemaa keskittymistä. Hieman kateellisena seurasin, miten suuri osa ajoissa tulleista vierailijoista pystyi uppoutumaan museoantiin täysin siemauksin Nature Grafittissa omia jälkiään luoden ja Vortex of Lightiin säkkituoleissa lattialla maaten ja kattoa tuijottaen.

Toisaalta monet olivat jonottaneet jopa neljä tuntia kokeakseen teamLab★n luomukset, ja minä pääsin sisään vartin odottelun jälkeen. Koskaan en olisi voinut kuvitella, että jonotan lauantai-iltana klo 22 aikaan museoon, mutta ilman muuta tekisin sen uudelleen, sillä ”vain” viiden teoksen luoma elämys oli huumaava ja ainutlaatuinen.

Amos Rexillä ei olisi voinut olla osuvampaa aloitusta. Museo muutti Lasipalatsin aukiota ja kaupunkitilan käyttöä heti rakennustyömaan valmistuttua. Taiteen uudempaa suuntaa esittelevä näyttely loi yhtä dynaamisen mielikuvan kuin aukiolle kurottava museotilan katto, jonka skeittarit, pyöräilijät, piknikille haluavat ottivat välittömästi omakseen. Wau-kokonaisuus.

Lasipalatsin aukio
Lasipalatsin aukio

Live long and prospere Amos Rex.

Lisätiedot:

Sotien uhrit esillä museossa

Wäinö Aaltosen museon Sisällissota-näyttely muistuttaa meitä, että vaikka Suomen sisäisestä konfliktista on sata vuotta, monessa muussa paikassa arki on pelkoa, kuolemaa, pakenemista.

Sodan ja väkivallan jättämät jäljet, aseen kokoamisen ja purkamisen äänet, tuhon ikuistetut hetket, siitä on WAMin näyttely tehty. Sotaa ja vainoa paenneiden kuvat ja sanat vyöryvät näyttelytilassa muistuttaen meitä, että vaikka kansallisesta vastakkainasettelustamme on sata vuotta, muualla tuska on tätä päivää.

Juha Welling: Siviiliuhrit (2017)

Puhuttelevasta näyttelystä eniten minua koskettivat Juha Wellingin pieni teos Siviiliuhrit, joka kuvaa uhreja teloittajien käsissä sekä suuri Hodhayfa Salihin maalaus Put yourself in their place. Jälkimmäisen ansiosta yksikään uutispätkä tai suora lähetys sota-alueelta ei mene ohi koskettamatta syvästi.

Hodhayfa Salih: Put yourself in their place (2017)
Paavo Räbinä: Ulos (2016)

Älä unohda

Alkuvuonna Ateneumissa oli esillä Adel Abidin näyttely sisällissotaa ja muistoja käsitellyt History wipes -näyttely. WAMissa esillä oli huoneen kokoinen Abidin teos, joka muodostui sodan kauhuja kokeneiden lasten haastatteluista ja piirroksista. Kotoaan vainoa ja sotaa paenneet saavat äänen ja kasvot myös Candice Breitz’n videoteoksissa. 

Adel Abidin: Their Dreams (2011)
Candice Breitz: Love Story (2016)

Näyttely tuo myös sisällissodan turkulaiseen katukuvaan, sillä museon eteen on tuotu syyrialaisraunioista kivilohkareita muistuttamaan, mikä on siellä, voisi olla myös täällä.

Anssi Pulkkinen: Streetview (Reassembled) (2017)

Ajankohtainen havahduttava näyttely on esillä Wäinö Aaltosen museossa 05.10.2018 – 13.01.2019.

 Lue lisää