Mun Turku

Mun Turku suree kynttilä- ja kukkameren äärellä, läheisten kanssa ja oman kodin turvassa yrittäen ymmärtää. Kynttilöiden lämmössä ja kukkien tuoksuessa monikulttuurinen ja monipuolinen Turku näkyy kansallisuuksien, ikäryhmien kirjona hiljentyneenä. Vanhat ystävät törmäävät aivan vääränlaisessa yhteydessä kauppatorin laidalla jakaen pienen hetken.

Torilla poliisiautot jakavat väen täl- ja toispuol. Vihan ja pelon lietsonnan hukuttaa alleen pieni mutta pippurinen aktivistiryhmä Ei rasismille, ei väkivallalle -huudoillaan (kiitos heille) meidän “tavisten” keskittyessä lamaantuneina suremaan osaamatta oikein valita puoltaan, vaikka ero humaaniuuden ja väkivallan välillä pitäisi olla helppo.

Mun Turku on kiristyneitä tunteita, hämmennystä ja pelossa realismin katoamista sireenien ja kirkonkellojen sekamelskan vastatessa äänimaisemasta. Se on rohkeita ja osaavia poliiseja ja itsensä unohtavia sivullisia, jotka auttavat hädän hetkellä.

Toivottavasti jatkossakin meitä pääasiassa erottaa vain Aurajoki.

Mutta mun Turku on ennen kaikkea Paavo Nurmi stadionilla treenaavia innokkaita nuoria, kertakäyttösadetakkeihin kääriytyneitä kesäteatterikatsojia, jokirannassa määrätietoisesti keskustaa kohti käveleviä ryhmiä kukkapuskat käsissään, ruokakaupan kautta kynttilät torille tuoneita ja Låna-båtilla auringonsillalla Aurajoessa seilaavia.

Osanotto kaikille läheisiään menettäneille ja pidetään toisistamme huolta.

It’s Kiss My Turku, not Kill. Rakkaus voittaa aina.

Pariisi humanistikuvaajan silmin

Lapset mutaisella kadulla maailmanvalloittajan ilmein sekä vakavina koulunpenkillä; karusellin ratsut matkaamassa rantabulevardilla; tanssiva pari itsenäisyyspäivän viime hetkenä korttelin kulmassa. Ranskalainen Robert Doisneaun ikuistamat hetket kantavat katsojan vuosikymmenten taa Turun taidemuseossa kesällä 2017 Minun Pariisini -näyttelyssä.

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Tunnetuin Robert Doisneau on Pariisin kaupungintalon edustalla lavastetusta suutelukuvastaan, mutta humanistisen valokuvaajan sydän sykki Pariisin laitakaupunkien vaatimattomille ihmisille. Vaikka taidemuseon seinillä on katukuvauksen perinteitä luovia teoksia runsaasti, mukana on myös otoksia tunnetuista taiteilijoista ja seurapiirien yltäkylläisestä juhlinnasta.

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Todennäköisesti omasta mielentilastani johtuen museon seinillä koskettavimmat valokuvat ovat ne tunnetuimmat. Näyttelyä kiertäessäni huomasin jatkuvasti vertailevani näkemääni Henri Cartier-Bressonin töihin, jotka kuvittivat Ateneumin seiniä muutama vuosi sitten. Ja jäin kaipaamaan Cartier-Bressonin ratkaisevan hetken ja erityisesti kansainvälisesti, yhteiskunnallisesti merkittävien kuvien puutetta.

Doisneaun Jacques Tati

Doisneaun Jacques Tati

Tämä kuitenkin on Doisneaun kohdalla täysin väärä lähtökohta, ja hänen loistavat otoksensa ovatkin parhaimmillaan ikuistettuja ajankuvia tavallisesta pariisilaiselämästä. Cartier-Bressonin tavoin Doisneau valitsi näkymän ja odotti sopivien ”näyttelijöiden” saapumista estradille. Elämänilo, lasten salainen maailma, onnen hetken sodan vaikutusten näkyessä vielä taustalla, lavasteissa kertovat monitulkintaisesta maailmasta kurjuudenkin keskellä kiiltokuvien tuolla puolen.

Merkittävää on myös, että otoksissa on yhtä olennainen kuin pariisilaiset itse kaupunki raunioineen ja rakennusvimmoineen.

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Parhaiten mielestäni Robert Doisneaun työhön, kiehtovimpiin teoksiin ja ajatuksiin pääsee näyttelyyn kuuluvan Doisneaun lapsenlapsen tekemän Robert Doisneau – Le révolté du merveilleux –videon avulla.

Matka menneeseen, Doisneaun toivomaan ja ikuistamaan maailmaan on tervetullut elämys.

Kesäparatiisi armeijan varjosta

Örön linnakesaari (59°48.7′N, 22°19.4′E) on ollut suurelle yleisölle avoinna muutaman vuoden. Saaristomeren kansallispuiston osana saari on saavuttanut nopeasti suuren suosion.

Turusta matka Örön saarelle onnistuu helpoimmin Kökar-aluksella suoraan Aurajoesta. Matkan ainoa “huono” puoli on, että vierailija ehtii vain pikaisesti kirmata saaressa, kun 12 tunnin matkasta vain vajaa 3 on käytettävissä saaren tutkimiseen. Polkupyörä onkin oiva vaihtoehto, vaikka tällöin luontopolut jäävät kokematta.

Örössä idyllisen punamultamaiseman taustalta pilkahtelee edelleen sotilaallinen tausta. Kuitenkin luonto unohtaa ja niittyjen perhosleikki ja monet ainutlaatuiset kasvit kiehtovat kävijää, ja paikallispanimo sammuttaa kuuman kesäpäivän synnyttämän janon.

Mutta eihän se määränpää vaan itse matka, joka soljuu läpi toistaan kiehtovampien luotojen ja saarten täplittämän reitin kohti Örötä. Ja jälleen takaisin paljastaen hiekkasärkät, merimetsot, purjelaivojen armadat, vaikka tällä kertaa hylkeitä ei näkynytkään.

Riisipaperin keveydellä ja olevaisen syvyydellä

Bambusta, riisipaperista ja liimasta luotua taidetta on Wäinö Aaltosen museo tulvillaan, kun amerikkalaistaiteilija Jacob Hashimoton kiehtovat ja ennen kokemattomat teokset valtasivat tilat kesäksi 2017 Giants and Uncertain Atmospheres -näyttelyssä.

Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres antaa nimensä mukaisesti, mitä lupaa. Leijan rakennusperinteistä ammentaen Hashimoton teokset mielikuvituksellisine nimineen kiehtovat taitavina niin luonnoksina, taitavina taidonnäytteinä kuin ajatuksia herättävinä taideteoksina.

Leijamaiset abstraktit teokset kutsuvat katsojan sisään maailmaansa. Videopeleistäkin inspiraatiota ammentavan taiteilijan teoksessa Never Comes Tomorrow katsoja voi hyvinkin odottaa Super Marion hyppäävän laatikolta ja tasolta toiselle.

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Erityisesti suuria purjelaivoja rakastavassa kaupungissa yleisön suosikiksi nousi välittömästi Armada, jossa pienet purjelaivat keinuvat kuvitteellisten aaltojen rytmiä jäljentäen.

Armada

Armada

Suurin ja katsojasta riippuen ehkä myös kaunein Hashimoton teoksista on Gas Giant, joka tuntuu imaisevan katsojan maailmaansa vastustamattomasti. Yli 8 metrin korkuisena mutta hennon kevyenä teos reagoi museovierailijoihin kuin läpikuultava kaasupilvi. Leijojen ja varjojen tanssi museosalin seinillä vie katsojan minimalismin ja abstraktisuuden syövereihin mielikuvituksen tuolle puolen.

Gas Giant

Gas Giant

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna WAMissa 9.6.–24.9.2017.

Lue lisää

Sielunmaisemana meri

Åboriginaalina meri on ollut aina lähellä. Ilman kesämökkiä kasvaneena Ruissalo ja Vepsä ruotsinlaivojen rinnalla edustivat vapautta ja seikkailua. Järvi rajoineen on edelleen liian kesy kiehtoakseen, vaikka vastapuhdistettu Littoistenjärvi mukava kokemus onkin.

Vesi elementtinä on elintärkeä niin rauhassa kuin stressin velloessa sisällä. Myrskyävä meri jättää kaiken muun taka-alalle ja osoittaa hetkessä ihmisen pienuuden ja oikean paikan ravintoketjun portailla etäällä huipusta.

Suomalaisgrafiikan huippu museon seinillä

Tuulikki Pietilän uskomattoman laajasta tuotannosta on Ateneumin seiniä peittänyt lähes 200 teosta niin Suomen kuin ennen kaikkea taiteilijan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Tuulikki Pietilä testamenttasi koko tuotantonsa noin 1 400 teostaan ja arkistossa olleet noin 10 000 grafiikanlehtiä Ateneumille. Eläessään hän piti taiteensa kaukana julkisuudesta kuuluisamman puolisonsa taustalla.

Kolme salia täyttävä näyttely on läpileikkaus Pietilän tuotannosta merkkivuosien kunniaksi.

Manhattan

Manhattan II, 1973

Itseni kaltaiselle grafiikkaa syvällisesti tuntemattomalle näyttelyvieraalle tarjolla on hengästyttävä kavalkadi erilaisten tekniikoiden hallinnasta sisällön koskaan kärsimättä. Hän olikin yksi oppineimmista suomalaisista graafikoista.

Monipuolinen ja kokeilunhaluinen taiteilija sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Näyttely keskittyy ei-esittävän kauden töihin. Esillä on 173 teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985.

Laajasta tuotannosta vain ripauksen esittelevä näyttely osoittaa, miten Pietilä eteni kokeilemalla, riskejä ottamaan koko ajan eteenpäin. Kuin nykyisin pinnalla olevan tai tiedemaailmassa hyvin perinteisen kokeilukulttuurin paraskin edustaja.

Tove Janssonin kanssa tehtyjen matkojen käsittämättömän yksityiskohtaiset teokset matkoilta esimerkiksi Notre Damen kirkosta saa vastinparikseen toisessa huoneessa abstraktimman toteutuksen Tour de Francesta.

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges 1957

Yksi omista suosikeistani on ahnaasti viivan muotoon luottava Sillat.

Aikakausien kiinnostukset ja muutokset viivan käytössä näkyvät erinomaisesti Ateneumin seinillä.

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Toisaalta värimaailman voimaan luottava Vallankumous I tuo monivärisyyden upeasti mukaan heti näyttelyn alkumetreillä. Pietilän tuotannon monipuolisuudessa erityisesti vahva värillinen maailma oli positiivinen yllätys niin litografioissa, väriserigrafioissa sekä metalligrafiikassa. Mustavalkoisen ja harmaan lukuisten eri sävyjen rinnalla on jopa 12 väriä hyödyntäviä teoksia.

Oli vähintäänkin aika, että julkisuutta karttaneen taiteilijan teokset avaavat meille kaikille uskomattoman viivan ja värien elämyksen.

Tuulikki Pietilän näyttely on esillä Ateneumissa 28.02. – 09.04.2017.

Lue lisää

 

 

Me, myself and I

Der Wanderer 2

Elina Brotherus on epäilemättä Suomen tunnetuin nykyaikainen selfie-taiteilija. Hänen rankkojakin elämänaiheitaan sisältävä näyttely on esillä Turun taidemuseossa toukokuun lopulle saakka. Teoksia 1998–2015 –näyttely kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen taidetta koko hänen uransa ajalta.

Kansainvälisesti tunnetuimpiin valokuvataiteilijoihimme kuuluva Elina Brotherus tuli suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään viime vuosituhannen lopulla Chalon-sur-Saônessa tekemillään otoksilla, joissa post-it-lappuihin oli kirjattu arjen esineet ranskan kielellä.

Brotherus palasi Ranskan maisemiin 12 vuotta maailmanmaineen luoneen valokuvasarjan jälkeen.

Vaikka uuden kulttuurin haltuunotto kävi helpommin keltaisin lapuin, niin muut taidemuseon seiniä peittävät teokset käsittelevät enimmäkseen elämän ikävämpiä, masentavampia aiheita: ihmissuhteen loppua tai Annonciation-sarjassa lapsettomuutta.

Avioerokin on syy ikuistaa tuntemus kauniiksi pukeutuneena

Avoimesti ja kiehtovasti

Elina Brotherus on yleensä itse valokuviensa mallina, usein keskellä ruutua alastomana katsoen tiukasti takaisin katsojaa. Paljastavat kuvat ja läpitunkeva katse vaativat yhtä lailla katsojalta avautumista ja avoimuutta, ainakin itselleen, ellei Brotheruksen kaltaiseen jakamiseen olisikaan rohkeutta.

Taitelijan ja mallin ja miksei katsojankin roolit on käännetty ympäri.

Brotherus on itse todennut, että selfie-aikakausi on vähentänyt hänen taiteensa kyseenalaistamista ja narsisti-syytöksiä.

Vuosituhannen ensimmäisinä vuosina kuvakieli muuttui, kun New Painting –sarjassa klassiset taideteokset saivat uuden valokuvallisen tulkinnan. Minua tämä kausi kiehtoo eniten, kun taiteilija selkä katsojaan päin ohjaa meidät sisään upeaan maisemaan yleensä luonnon elementtien kietoutuessa hänen vartaloonsa.

New Painting -sarjasta malli katsoo syvälle maisemaan kutsuen katsojan mukaansa.

Toivon hiipuessa uhma ja selviytyminen kantavat

Vuosikymmenen vaihtuessa Elina Brotherus ikuisti toiveikkaan perheen perustamiskamppailunsa Annonciation-sarjaan. Lapsettomuutta käsittelevä teossarja on Brotheruksen mukaan eniten palautetta ja kiitosta kerännyt kokonaisuus.

Viimeisin sarja tuo uhman ja itsevarmuuden takaisin kehysten keskiöön osoittaen, että pettymysten ja surujen aikaa voi seurata vahvempi elämä.

Loistava valokuvataiteilija on uransa aikana saanut jo useita palkintoja muun muassa Fotofinlandian ja Pro Finlandia –mitalin. Viimeisin valokuvapalkinto on Carte Blanche PMU, jonka myötä Elina Brotheruksella on syksyllä yksityisnäyttely Pariisin Pompidoussa.

Tulevaisuus siis kuulastaa jo mielenkiintoisena kamerakennolla.

Upea näyttelykokonaisuus on esillä Turun taidemuseossa 21.5.2017 saakka.

Lue lisää