Digitaalinen viettelys uudessa museotilassa

Black Waves
Black Waves

Digitaalinen taide on kiehtonut vuosikymmenen alkumetreiltä ensin Marita Liulian teosten sekä Charles Sandisonin WAM-näyttelyn myötä vuonna 2004. Tuolloin erityisesti Sandisonin Yes/No-teos teki lähtemättömän vaikutuksen 9/11-jälkeisessä maailmassa.

teamLab★n toteuttama Amos Rexin avajaisnäyttely toi digitaalisuuden ja 3D-virtuaalisuuden kirjaimellisesti iholle ja sen alle. Ennätysmäiset jonot aikaansaanut virtuaalisten kokemusten Massless peitti uutuuden karhean, piskuisen museotilan seinät värien, muotojen kavalkadilla.

500 taiteilijan teamLab★-yhteisön Helsinkiin luomista teoksista pienimmän Enzon jälkeen Black Waves toi museovieraan keskelle digitaalisen meren vaahtopäitä. Perinteistä japanilaista visuaalisuutta kunnioittava 3D-toteutus ympäröi katselijan vetäen hänet mukanaan kuohuihin.

Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn sekoittaa museovieraan suuntavaistot viidakkomaisen, kosketukseen reagoivien seinien ja lattian sekä peiliseinien keskellä. Lyhyt videoteos Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well imaisee katsojan osaksi aina uudelleen renderöityvää teosta.

Itselleni huimaavimman elämyksen antoi taivaalle kurkottava Vortex of Light Particles täyttäen Amos Rexin suurimman, Laspalatsin aukion alaisen holvitilan ylöspäin kohoavan veden liikkeellä.

Vortex of Light Particles
Vortex of Light Particles

Pääsin virtuaalisuuden syleilyyn vasta 2. viimeisenä päivänä lauantai-illan viimeisenä yleisövieraana. Kenties vuoden huipennut tuli elettyä 5. päivänä.

Kieltämättä kiireellä kierretty näyttely ja tuolloinkin jonot ja yleisötungos haittasivat teosten ansaitsemaa keskittymistä. Hieman kateellisena seurasin, miten suuri osa ajoissa tulleista vierailijoista pystyi uppoutumaan museoantiin täysin siemauksin Nature Grafittissa omia jälkiään luoden ja Vortex of Lightiin säkkituoleissa lattialla maaten ja kattoa tuijottaen.

Toisaalta monet olivat jonottaneet jopa neljä tuntia kokeakseen teamLab★n luomukset, ja minä pääsin sisään vartin odottelun jälkeen. Koskaan en olisi voinut kuvitella, että jonotan lauantai-iltana klo 22 aikaan museoon, mutta ilman muuta tekisin sen uudelleen, sillä ”vain” viiden teoksen luoma elämys oli huumaava ja ainutlaatuinen.

Amos Rexillä ei olisi voinut olla osuvampaa aloitusta. Museo muutti Lasipalatsin aukiota ja kaupunkitilan käyttöä heti rakennustyömaan valmistuttua. Taiteen uudempaa suuntaa esittelevä näyttely loi yhtä dynaamisen mielikuvan kuin aukiolle kurottava museotilan katto, jonka skeittarit, pyöräilijät, piknikille haluavat ottivat välittömästi omakseen. Wau-kokonaisuus.

Lasipalatsin aukio
Lasipalatsin aukio

Live long and prospere Amos Rex.

Lisätiedot:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.