Kesähelteellä karkotettujen saarella

Seilin saari on kaunis, kiehtova, ahdistava ja surullinen. Loistava pakopaikka kaupungista +30 asteen kesähelteellä, jos vain merellä tai saaristossa olisi edes tuulenvire.

Tutkimustoimintaan ja turismiin keskittyvät pieni saari Airistolla on kesäidyllin toteutuma pelikenttineen, vierasvenesatamineen ja laiduntavine lehmineen ja lampaineen.

Kuitenkin päärakennuksen entistetty hullujenhuoneen potilaan ”selli” sekä kirkon ”karsinat” ja hautausmaa paljastavat saaren synkemmän historian. Leprapotilaiden ja mieleltään järkkyneiden tai muuten ei niin yhteiskuntakelpoisten naisten viimeisenä tyyssijana karkotettujen saari on lähellä sivistystä mutta kuitenkin niin kaukana.

Olen vieraillut Seilissä 3-4 kertaa. Useimmiten matka on ollut kesäloman läheisyydessä työpaikan kehittämispäivä, johon on sisältynyt hieman strategiaa, jonkin verran teoriaa ja päivän päätteeksi bileet Ruttodiskossa. Virallista mutta kepeää.

Surullisten sielujen päätepiste

Saaristomeren tutkimuslaitoksen tyyssijana hyljesaari Själo-Seili on ollut keskeisessä roolissa huolestuttavien Itämeren tilaa avaavien uutisten lähteenä. Meren tilaa, luonnon monimuotoisuutta tutkivan keskuksen rooli ja tunnelma voivat ilmastokriisin vaikutuksesta muuttua jälleen historiaa mukailevaan surullisempaan suuntaan. Seilistä ei mitään hyvää.

Mutta dramaattisempia ovat olleet menneet vuosisadat, jotka eivät, ehkä yllättäen, päättyneet niin kovin kauan sitten. 1300-luvulta lähtien lepra- tai mielisairaiden karkotuspaikkana olleeseen Seiliin vastaanotti hoitoon määrättyjä naisia vuoteen 1962 saakka.

Tänä kesänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Neil Armstrong ensimmäisenä ihmisenä käveli toisen planeetan, Kuun, pinnalla. Vielä tuolloin karkotus oli hyväksytty hoitokeino psyykkisesti sairaille. Humaanius taisi saavuttaa Kuun ennen suomalaista mielenterveystyötä.

Vuosisatojen aikana saarella oli kerralla 30-50 potilasta. Aikanaan hospitaali oli Suomen suurin mielisairaala. Päärakennuksessa menneisyyttä esittelevien uutisten yhteydessä joku entinen mielisairaalan työntekijä totesi, että eristyksestä huolimatta saarella eläneiden potilaiden elämä oli huomattavasti parempaa kuin mantereella. Varmasti idyllisen luonnon keskellä omissa huoneissaan asuvien tilanne oli parempi kuin perinteisissä mielisairaaloissa.

Kuitenkaan saarelle tuotujen ei odotettu paranevan, vaan eristys oli ainoa hoito. Monelle saarelle karkoitetulle naiselle sairaus tai synti saattoi olla avioton lapsi, näpistys tai vaikka lesbous. Yhteiskunnallisesti epäkelpo aines oli helppo siirtää pois silmistä ja mielestä.

Saaren idyllisyyteen on helppo ihastua upeana kesäpäivänä, mutta kunnostamattomissa mökeissä marraskuun pimeydessä ympäristö on varmasti ollut julma.

Kukin voi miettiä löytyisikö saarelle karkotuksen jälkeen itsestään oman elämänsä sankarin ja saarelta elämän ja ilon aiheita, tai lannistaisiko eristys viimeisenkin omatoimisuuden.

Auringon paahtaessa aina haluaa uskoa parhaimpaan.

Lue lisää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.