About smoisala

digitaalisuudesta, valokuvauksesta ja viestinnästä kiinnostunut bittibyrokraatti

Historian kipupisteet klassikkojen keskellä

Kevään aikana Ateneumissa olivat dialogissa suomalaiset taideklassikot ja Adel Abidin History Wipes -näyttelyn 11 teosta.

Abel Abidin: Al-Warqaa among Finnish classics

Historian ja ihmisenä olon kipupisteet ja epävakaus pysähdyttävät Adel Abidinin teosten äärellä. Sisällissodan kokemuksia vihdoin läpikäytäessä Abidinin työt muistuttavat, miten historiaa muokataan ja ikäviä asioita pyyhitään muistoista. Meidän ei tarvitse katsoa omassa historiassamme kauas taaksepäin saman toteamiseksi. Mitä tapahtuisi, jos voisimme kirjoittaa historiaa jatkuvasti uudelleen, kuten Orwellin 1984-teoksessa?

Jokaisen oma historia muotoutuu päivittäin. Elämän myötä vanhoja asioita tulkitaan toisin, erilaiset aistiärsykkeet korostavat eri asioita muuttaen historiaa.

Abel Abidin: The Reward and in the back Archive

History Wipes -näyttelyn teoksissa keskiaikaiset kidutusvälineet ovat saaneet lasisen muodon ja ikoninen feeniks kohoaa kohti taivaita. Ikävät asiat pyyhitään historian kuvastosta puhdistusaineella ja kumihanskoilla. Jos et löydä sitä enää Googlella, oiiko sitä koskaan olemassa?

Abel Abidin: WE CAME TO KILL YOUR FATHER

Suomen taiteen klassikoiden keskellä ei sisällissotamme pahemmin näy. Meiltä puuttuu Picasson Guernican kaltaiset ikoniset teokset, mutta Ateneumin seinille on nostettu Henry Ericssonin 1930-luvulla sisällissotaa kuvaavia teoksia. Sisällissotamme on ikuistettu muutamiin öljymaalauksiin sekä Abidinin ”We came to kill your father”-teokseen.

Onneksi kuitenkin sisällissodasta arkistomateriaalia on enemmän kuin yhdestäkään toisesta sisällissodasta, ja Abidinin teoksessakin arkisto herää eloon.

Lue lisää

Mainokset

Huumori vilahtelee Veturitallin seinillä

Salon Veturitallin näyttelyt jatkavat maineikkaiden valokuvaajien sarjaa. Helmikuun 2018 alkuun saakka seinät on peitetty Elliott Erwittin teoksilla yli 60 vuoden ajalta. Pääasiassa mustavalkokuvin on katettu niin kylmänsodan avainhetket ja presidentilliset surun alhot kuin myös teollisuuskaupunginosien elämää tai mainos- ja markkinointimaailman tarpeita.

Magnum-kollektiivin kuvaajana odotin näkeväni kuvajournalismin huippuotoksia, vangittuja hetkiä Henri Cartier-Bressonin ja Josef Kouldelkan tapaan, ja tämä myös toteutui muun muassa Jaqueline Kennedyn sydäntä särkevässä katseessa sekä dokumentaarisissa otoksissa arjessa.

Mutta petyin, miten monet cartier-bressonmaiset otokset olivat lavastettuja ja useimmiten markkinointi-/lifestyle-tarkoituksessa, vaikka Erwitt onkin tunnettu mainosurastaan.

Kuitenkin seinillä oli myös runsaasti huumoria, hassuja kohtaamisia tai kenties jopa noloiksi laskettavia tilanteita esimerkiksi tärkeän näköiset pukumiehet valkokehyksisten valkoisten taulujen edessä vakavina keskustellen tai keski-ikäiset miehet parveilemassa alastonta naista kuvaavan taulun edessä.

Inhimillisimmillään kuvissa poseeraavat Erwittin aina palvomat koirat omistajineen. He yhdessä ovat epäilemättä hänen tunnistetuimmat kohteensa.

Erwittin käsittämättömän pitkä ura jatkuu yhä.

Lue lisää

Mitä jäljelle jäi

Turun palo 4. syyskuuta 1827 on edelleen yksi maailman tuhoisimmista kaupunkitulipaloista. Kaupungin laidalla säästyi 18 korttelin kokonaisuus, joka nykyään tunnetaan Luostarinmäen käsityöläismuseona.

Käsityöläismuseon ruohokatot

Käsityöläismuseon ruohokatot

Kaupungin laidalla myös vähävaraisemmat saattoivat saada oman kodin halvemman tonttimaan ansiosta. Kodit ja verstaat ovatkin olleet vierivieressä samojen ovien takana 200 vuotta.

Turun palossa tuhoutui ¾ kaupungin rakennuksista. Tuhon jälkeen Engelin tekemässä asemakaavassa alue määrättiin purettavaksi, mutta onneksi näin ei ole tapahtunut. Ja ainutlaatuinen alue kertoo menneestä ajasta ja käsityötaidoista Euroopan perukoilla.

Lue lisää

Mun Turku

Mun Turku suree kynttilä- ja kukkameren äärellä, läheisten kanssa ja oman kodin turvassa yrittäen ymmärtää. Kynttilöiden lämmössä ja kukkien tuoksuessa monikulttuurinen ja monipuolinen Turku näkyy kansallisuuksien, ikäryhmien kirjona hiljentyneenä. Vanhat ystävät törmäävät aivan vääränlaisessa yhteydessä kauppatorin laidalla jakaen pienen hetken.

Torilla poliisiautot jakavat väen täl- ja toispuol. Vihan ja pelon lietsonnan hukuttaa alleen pieni mutta pippurinen aktivistiryhmä Ei rasismille, ei väkivallalle -huudoillaan (kiitos heille) meidän “tavisten” keskittyessä lamaantuneina suremaan osaamatta oikein valita puoltaan, vaikka ero humaaniuuden ja väkivallan välillä pitäisi olla helppo.

Mun Turku on kiristyneitä tunteita, hämmennystä ja pelossa realismin katoamista sireenien ja kirkonkellojen sekamelskan vastatessa äänimaisemasta. Se on rohkeita ja osaavia poliiseja ja itsensä unohtavia sivullisia, jotka auttavat hädän hetkellä.

Toivottavasti jatkossakin meitä pääasiassa erottaa vain Aurajoki.

Mutta mun Turku on ennen kaikkea Paavo Nurmi stadionilla treenaavia innokkaita nuoria, kertakäyttösadetakkeihin kääriytyneitä kesäteatterikatsojia, jokirannassa määrätietoisesti keskustaa kohti käveleviä ryhmiä kukkapuskat käsissään, ruokakaupan kautta kynttilät torille tuoneita ja Låna-båtilla auringonsillalla Aurajoessa seilaavia.

Osanotto kaikille läheisiään menettäneille ja pidetään toisistamme huolta.

It’s Kiss My Turku, not Kill. Rakkaus voittaa aina.

Pariisi humanistikuvaajan silmin

Lapset mutaisella kadulla maailmanvalloittajan ilmein sekä vakavina koulunpenkillä; karusellin ratsut matkaamassa rantabulevardilla; tanssiva pari itsenäisyyspäivän viime hetkenä korttelin kulmassa. Ranskalainen Robert Doisneaun ikuistamat hetket kantavat katsojan vuosikymmenten taa Turun taidemuseossa kesällä 2017 Minun Pariisini -näyttelyssä.

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Tunnetuin Robert Doisneau on Pariisin kaupungintalon edustalla lavastetusta suutelukuvastaan, mutta humanistisen valokuvaajan sydän sykki Pariisin laitakaupunkien vaatimattomille ihmisille. Vaikka taidemuseon seinillä on katukuvauksen perinteitä luovia teoksia runsaasti, mukana on myös otoksia tunnetuista taiteilijoista ja seurapiirien yltäkylläisestä juhlinnasta.

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Todennäköisesti omasta mielentilastani johtuen museon seinillä koskettavimmat valokuvat ovat ne tunnetuimmat. Näyttelyä kiertäessäni huomasin jatkuvasti vertailevani näkemääni Henri Cartier-Bressonin töihin, jotka kuvittivat Ateneumin seiniä muutama vuosi sitten. Ja jäin kaipaamaan Cartier-Bressonin ratkaisevan hetken ja erityisesti kansainvälisesti, yhteiskunnallisesti merkittävien kuvien puutetta.

Doisneaun Jacques Tati

Doisneaun Jacques Tati

Tämä kuitenkin on Doisneaun kohdalla täysin väärä lähtökohta, ja hänen loistavat otoksensa ovatkin parhaimmillaan ikuistettuja ajankuvia tavallisesta pariisilaiselämästä. Cartier-Bressonin tavoin Doisneau valitsi näkymän ja odotti sopivien ”näyttelijöiden” saapumista estradille. Elämänilo, lasten salainen maailma, onnen hetken sodan vaikutusten näkyessä vielä taustalla, lavasteissa kertovat monitulkintaisesta maailmasta kurjuudenkin keskellä kiiltokuvien tuolla puolen.

Merkittävää on myös, että otoksissa on yhtä olennainen kuin pariisilaiset itse kaupunki raunioineen ja rakennusvimmoineen.

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Parhaiten mielestäni Robert Doisneaun työhön, kiehtovimpiin teoksiin ja ajatuksiin pääsee näyttelyyn kuuluvan Doisneaun lapsenlapsen tekemän Robert Doisneau – Le révolté du merveilleux –videon avulla.

Matka menneeseen, Doisneaun toivomaan ja ikuistamaan maailmaan on tervetullut elämys.

Kesäparatiisi armeijan varjosta

Örön linnakesaari (59°48.7′N, 22°19.4′E) on ollut suurelle yleisölle avoinna muutaman vuoden. Saaristomeren kansallispuiston osana saari on saavuttanut nopeasti suuren suosion.

Turusta matka Örön saarelle onnistuu helpoimmin Kökar-aluksella suoraan Aurajoesta. Matkan ainoa “huono” puoli on, että vierailija ehtii vain pikaisesti kirmata saaressa, kun 12 tunnin matkasta vain vajaa 3 on käytettävissä saaren tutkimiseen. Polkupyörä onkin oiva vaihtoehto, vaikka tällöin luontopolut jäävät kokematta.

Örössä idyllisen punamultamaiseman taustalta pilkahtelee edelleen sotilaallinen tausta. Kuitenkin luonto unohtaa ja niittyjen perhosleikki ja monet ainutlaatuiset kasvit kiehtovat kävijää, ja paikallispanimo sammuttaa kuuman kesäpäivän synnyttämän janon.

Mutta eihän se määränpää vaan itse matka, joka soljuu läpi toistaan kiehtovampien luotojen ja saarten täplittämän reitin kohti Örötä. Ja jälleen takaisin paljastaen hiekkasärkät, merimetsot, purjelaivojen armadat, vaikka tällä kertaa hylkeitä ei näkynytkään.

Riisipaperin keveydellä ja olevaisen syvyydellä

Bambusta, riisipaperista ja liimasta luotua taidetta on Wäinö Aaltosen museo tulvillaan, kun amerikkalaistaiteilija Jacob Hashimoton kiehtovat ja ennen kokemattomat teokset valtasivat tilat kesäksi 2017 Giants and Uncertain Atmospheres -näyttelyssä.

Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres antaa nimensä mukaisesti, mitä lupaa. Leijan rakennusperinteistä ammentaen Hashimoton teokset mielikuvituksellisine nimineen kiehtovat taitavina niin luonnoksina, taitavina taidonnäytteinä kuin ajatuksia herättävinä taideteoksina.

Leijamaiset abstraktit teokset kutsuvat katsojan sisään maailmaansa. Videopeleistäkin inspiraatiota ammentavan taiteilijan teoksessa Never Comes Tomorrow katsoja voi hyvinkin odottaa Super Marion hyppäävän laatikolta ja tasolta toiselle.

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Erityisesti suuria purjelaivoja rakastavassa kaupungissa yleisön suosikiksi nousi välittömästi Armada, jossa pienet purjelaivat keinuvat kuvitteellisten aaltojen rytmiä jäljentäen.

Armada

Armada

Suurin ja katsojasta riippuen ehkä myös kaunein Hashimoton teoksista on Gas Giant, joka tuntuu imaisevan katsojan maailmaansa vastustamattomasti. Yli 8 metrin korkuisena mutta hennon kevyenä teos reagoi museovierailijoihin kuin läpikuultava kaasupilvi. Leijojen ja varjojen tanssi museosalin seinillä vie katsojan minimalismin ja abstraktisuuden syövereihin mielikuvituksen tuolle puolen.

Gas Giant

Gas Giant

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna WAMissa 9.6.–24.9.2017.

Lue lisää