Bremer 107 kertaa

Stefan Bremerin toinen retrospektiivi Keskeltä ja täysillä -näyttely tuo 107 hyvinkin erilaista teosta vuosikymmenten varrelta Salon Veturitalliin kesäksi 2019.

Kehitysvammaiset näyttelijät klassisissa oopperarooleissa

Kehitysvammaiset näyttelijät klassisissa oopperarooleissa

Stefan Bremer on kulkenut omana itsenään isänsä Caj Bremerin viitoittamaa tietä. Nuoremman Bremerin teokset ovat tulleet alkujaan tunnetuiksi nuorten helsinkiläisten yöelämän kuvauksesta perheen, pakolaisten, inhimillisen kohtaamisesta abstrakteihin vain kameran sulkimen pysäyttämiin hetkiin.

Henkilökuvia

Henkilökuvia

Uppoutuessani Bremerin uralta esiin nostettujen teosten maailmaan ensimmäistä kertaa koin alkumetreillä sekavuutta. Erilaiset teokset oli nostettu esille, mutten syystä tai toisesta johtuen, löytänyt niiden välistä dialogia Salon taidemuseon ensimmäisessä tilassa. Tuntui kuin kaikki haluttiin näyttää kerralla sen sijaan, että olisi ollut hetki aikaa hengähtää.

Vesivärityö

Vesivärityö

Ehkä tuo olotila kertoo ennen kaikkea Stefan Bremerin monipuolisuudesta ja lukemattomista kiinnostuksen kohteista, kun oopperasankareiksi puetut näyttelijät ovat kasvotusten abstraktien väri- ja vesiyhdistelmien kanssa. Samaten sarja vain yhden kuvan edustajalla Gobin autiomaasta, tuntui hieman irrallisesta. Toisaalta yksinäisenä otoksena korostui myös valokuvausmatkojen ilmastollinen vaikutus. Minkälaisin kustannuksin ikuistamme muille esiteltävät kaukomatkakuvamme.

Afrikkalaisprinssi

Afrikkalaisprinssi

Ennen kaikkea Bremer loistaa ihmisten ja tarinoiden ikuistajana. Viimeisin keskustelua herättänyt kokonaisuus kuvaa tänne tulleita pakolaisia ja heidän kännyköistään löytyvät elämän tärkeimmät kuvat. Vuosina 2015-2016 kuvasarjaa täydentää muun muassa tänä vuonna kuvattu Horisontti-sarja meren ja taivaan kohtaamisista. Minulle maisema tuntuu kotoisimmalta ja rauhoittavimmalta, mutta yhdistettynä nykytilaan ja aiempaan pakolaisvirtaan meri saattaa olla painajainen ja tuhon tyyssija.

Tärkeintä maailmassa

Tärkeintä maailmassa

Afrikkalaiskuvat tuovat iloiset värit ja kasvot taidemuseon seinille ja mielen korkealle, kunnes seuraavassa tilassa 1940-luvun keskitysleirien jäänteet tämän vuosikymmenen pakolaiskuvien rinnalla muistuttavat jälleen ihmisten kyvystä julmaan.

Afrikkalaismaisemia

Afrikkalaismaisemia

Auschwitz

Auschwitz

Auschwitzin rinnalla kuvat Pripjatista ovat ahdistavia. Jälkimmäiset konkretisoivat juuri Chernobyl-tv-sarjassa läpikäydyn ja kerratun elävästi.

Kettu Tsernobylin maisemissa

Kettu Tsernobylin maisemissa

Stefan Bremerin retrospektiivi hengästyttää laaja-alaisuudellaan ja koskettaa inhimillisyydellään. Niin ihminen kuin luonto ovat hellävaraisen, toisinaan rujonkin, katseen kohteena.

Merinäkymiä

Merinäkymiä

Lue lisää

Valokuvauksen uranuurtajan työt ensi kertaa esillä Suomessa

Amerikkalaiskuvaaja Imogen Cunninghamin teokset ovat ensimmäistä kertaa Suomessa esillä Turun taidemuseossa. Cunningham on tullut tunnetuksi minimalistisista alastonkuvistaan sekä kukkateoksistaan.

Cunningham kohahdutti aikalaisiaan 1900-luvun alkupuolella alastonkuvillaan, joissa ensimmäistä kertaa naisen katseen edessä oli alaston mies. Cunningham oli opiskeluaikoinaan kuvannut ensin itseään alastomana kampusalueen suojaisilla paikoilla, mutta aviomiehensä ja heidän yhteisten matkojen myötä luonnonhelmassa alaston ihminen oli luonteva osa piktoreskia maisemaa. Myöhemmin ystävien alastomat vartalot muuntuivat abstrakteiksi tutkielmiksi valon ja varjon leikeistä.

On the Mt Rainer 2 - Cunninghamin kuuluisimpia teoksia, jossa hänen aviomiehensä poseeraa alastomana lammella.

On the Mt Rainer 2 – Cunninghamin kuuluisimpia teoksia, jossa hänen aviomiehensä poseeraa alastomana lammella.

Lasten syntymän myötä elinpiiri tiivistyi ja Cunninghamin luovuus keskittyi puutarhan kukkaloiston minimalistiseen tutkimukseen. Kasvit terälehtineen, emeineen ja hemineen sekä tekstuureineen muotoutuvat kehyksiin yhtä lailla valojen ja varjojen sekä muotojen leikkinä kuin vartalotkin.

Kasviteoksia

Kasviteoksia

Imogen Cunningham oli uranuurtaja abstraktien ja minimalististen tutkielmien osalta. Kieltämättä monta kertaa näyttelyä kiertäessäni Robert Maplethorpen seksuaalisväritteisemmät teokset tulivat mieleen. Kuitenkin Cunningham on enemmän rajausten ja sommitelmien mestari. Lisäksi pitkä ikä toi enemmän lempeyttä niin yleiseen kuvamaailmaan kuin omakuviin.

Imogen Cunninghamin teokset ovat nähtävillä Turun taidemuseossa 15.09.2019 saakka.

Imogen Cunninghamin kanssa samaan aikaan taidemuseon yläkerrassa on esillä Jenni Yppärilän kiehtovat kolmiulotteiset teokset sekä taidemuseon omista kokoelmista koottu neljä elementtiä.

Kolmiulotteiset taideteokset - Dynamo

Kolmiulotteiset taideteokset – Dynamo

Jäävuori ja kohtaaminen

Jäävuori ja kohtaaminen

Lue lisää

Optiset illuusiot vetävät puoleensa

Light Space - Linear Momentum 2010

Light Space – Linear Momentum 2010

Hans-Christian Bergin taideteokset kiehtovat museoyleisön pauloihinsa Wäinö Aaltosen museossa kesällä 2019.

HC Berg on turkulaisille tuttu kaupunginkirjaston pääkirjaston sisäänkäynnille ohjaavasta värikylläisestä Visual Vortex – Memory Passage -teoksesta. Nyt kuvanveistäjä sekä keramiikka- ja lasitaitelijan työt haastavat aistit WAMin tiloissa.

Color Reliefs Cabinets

Color Reliefs Cabinets

Valon ja liikkeen voimalla muuttuvat teokset luovat katsojaa viettelevät illuusiot. Toteutuksissa koristeellisuus kohtaa yksinkertaisuuden, pelit ja pelkistykset lyövät kättä värien kanssa.

Visual Vortex - Merlau Ponty V 2007

Visual Vortex – Merlau Ponty V 2007

Museovierailijan katsetta huijataan kaarevilla pinnoilla ja seuraavassa hetkessä heidät kutsutaan pohtimaan ajankohtaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta sekä humaanisuuden perusteita.

Terästeos

Terästeos

Teoksissa on hyödynnetty terästä, akryyliä, lasia, keramiikkaa, mehupillejä. Tunnettujen teosten ohessa on ensi kertaa Suomessa esillä olevia töitä.

Color Reliefs Cabinets

Color Reliefs Cabinets

Värikylläiset rengasilottelut saavat aikaan jälkikuvia verkkokalvoille. Toisaalla teokset muotoutuvat kolmiulotteisiksi, kun peilien avulla runot hahmottuvat katsojan silmien eteen metrien päässä taustastaan. Näyttelyn ehdoton katseenvangitsija on kuitenkin Light Space – Linear Momentum -suurteos.

Visual Vortex – Memory Passage vuodelta 2007

Näyttely on avoinna 7.6.–22.9.2019.

Lue lisää

Color Space – BOY skull / YOG medium, 2014

Color Space – BOY skull / YOG medium, 2014

Kehyksissä Maan tulevaisuus?

Valokuvaaja Nick Brandtin näyttely ja kirja Inherit the Dust ovat ikuistaneet afrikkalaiset villieläimet entisillä asuinpaikoillaan. Kansallismuseossa 27 teosta voivat hyvinkin esittää lähitulevaisuuttamme.

Underpass with Elephants & Clue-sniffing Children, 2015

Underpass with Elephants & Clue-sniffing Children, 2015

Nick Brandt on kuvannut eläinmuotokuviaan vanhalla keskikoon filmikameralla antaen kohteilleen arvokkaan ja lähes humaanin olemuksen. Inherit the Dust -toteutus tuo ennen käyttämättömät kuvat luonnollisen kokoisina entisaikojen reviireille.

Construction Site with Rhinos, 2014

Construction Site with Rhinos, 2014

Ikuistetut tehdas- ja kaivosalueet, kaupunkien syrjäseudut, kaatopaikat luovat lohduttoman ympäristön kuvien eläimille, kuten myös näille alueille ajautuneille ihmisille. Katoava elintila ja hupenevat lajit on globaali ilmiö, vaikka Brandtin työ keskittyy Afrikkaan. Ristiriita suurten luonnollisessa ympäristössään kuvattujen eläinten sekä ihmisen tuhoaman ympäristön välillä on lohduton.

Alleyway with Chimpanzee, 2014

Alleyway with Chimpanzee, 2014

Ilmastokriisin edetessä niin eläimille kuin ihmisille sopiva elintila pienenee, joten kuvien ikuistama tilanne laajennee kiihtyvällä vauhdilla. Yleensä elintason nousu hillitsee syntyvyyttä ja väestönkasvua, mutta miten heikoimmassa asemassa olevien elintasoa nostetaan ilman lisämateriaaleja, -energiaa vaativaa kulutuksen kasvua? Onko kaiken kauniin tuho väistämätöntä?

Wasteland with Lion, 2015

Wasteland with Lion, 2015

Teollisuuden tarpeiden, nopeasti kasvavan väestömäärän jyrätessä jalkoihin jäävät niin luontokappaleet kuin heikommassa asemassa olevat ihmiset. Elefanttiperhe sillan alla on yhtä nurkkaan ahdistettu kuin heitteillä olevat lapset. Surullinen simpanssi jätteitä täynnä olevan ojan rinteellä korostaa ympäristön sopimattomuutta myös ihmisille.

Wasteland with Cheetah and Children, 2015, ja Quarry with Elephant, 2014

Wasteland with Cheetah and Children, 2015, ja Quarry with Elephant, 2014

Kansallismuseon näyttely on suppea kattaus Inherit the Dust -teoksen kuvista, mutta suurina ne puhuttelevat enemmän ja herättävät pohtimaan omia kulutusvalintojaan ja -ratkaisujaan entistä tarkemmin.

Lue lisää

Wasteland with Elephant, 2015

Wasteland with Elephant, 2015

Digitaalinen viettelys uudessa museotilassa

Black Waves
Black Waves

Digitaalinen taide on kiehtonut vuosikymmenen alkumetreiltä ensin Marita Liulian teosten sekä Charles Sandisonin WAM-näyttelyn myötä vuonna 2004. Tuolloin erityisesti Sandisonin Yes/No-teos teki lähtemättömän vaikutuksen 9/11-jälkeisessä maailmassa.

teamLab★n toteuttama Amos Rexin avajaisnäyttely toi digitaalisuuden ja 3D-virtuaalisuuden kirjaimellisesti iholle ja sen alle. Ennätysmäiset jonot aikaansaanut virtuaalisten kokemusten Massless peitti uutuuden karhean, piskuisen museotilan seinät värien, muotojen kavalkadilla.

500 taiteilijan teamLab★-yhteisön Helsinkiin luomista teoksista pienimmän Enzon jälkeen Black Waves toi museovieraan keskelle digitaalisen meren vaahtopäitä. Perinteistä japanilaista visuaalisuutta kunnioittava 3D-toteutus ympäröi katselijan vetäen hänet mukanaan kuohuihin.

Graffiti Nature: Lost, Immersed and Reborn sekoittaa museovieraan suuntavaistot viidakkomaisen, kosketukseen reagoivien seinien ja lattian sekä peiliseinien keskellä. Lyhyt videoteos Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well imaisee katsojan osaksi aina uudelleen renderöityvää teosta.

Itselleni huimaavimman elämyksen antoi taivaalle kurkottava Vortex of Light Particles täyttäen Amos Rexin suurimman, Laspalatsin aukion alaisen holvitilan ylöspäin kohoavan veden liikkeellä.

Vortex of Light Particles
Vortex of Light Particles

Pääsin virtuaalisuuden syleilyyn vasta 2. viimeisenä päivänä lauantai-illan viimeisenä yleisövieraana. Kenties vuoden huipennut tuli elettyä 5. päivänä.

Kieltämättä kiireellä kierretty näyttely ja tuolloinkin jonot ja yleisötungos haittasivat teosten ansaitsemaa keskittymistä. Hieman kateellisena seurasin, miten suuri osa ajoissa tulleista vierailijoista pystyi uppoutumaan museoantiin täysin siemauksin Nature Grafittissa omia jälkiään luoden ja Vortex of Lightiin säkkituoleissa lattialla maaten ja kattoa tuijottaen.

Toisaalta monet olivat jonottaneet jopa neljä tuntia kokeakseen teamLab★n luomukset, ja minä pääsin sisään vartin odottelun jälkeen. Koskaan en olisi voinut kuvitella, että jonotan lauantai-iltana klo 22 aikaan museoon, mutta ilman muuta tekisin sen uudelleen, sillä ”vain” viiden teoksen luoma elämys oli huumaava ja ainutlaatuinen.

Amos Rexillä ei olisi voinut olla osuvampaa aloitusta. Museo muutti Lasipalatsin aukiota ja kaupunkitilan käyttöä heti rakennustyömaan valmistuttua. Taiteen uudempaa suuntaa esittelevä näyttely loi yhtä dynaamisen mielikuvan kuin aukiolle kurottava museotilan katto, jonka skeittarit, pyöräilijät, piknikille haluavat ottivat välittömästi omakseen. Wau-kokonaisuus.

Lasipalatsin aukio
Lasipalatsin aukio

Live long and prospere Amos Rex.

Lisätiedot:

Sotien uhrit esillä museossa

Wäinö Aaltosen museon Sisällissota-näyttely muistuttaa meitä, että vaikka Suomen sisäisestä konfliktista on sata vuotta, monessa muussa paikassa arki on pelkoa, kuolemaa, pakenemista.

Sodan ja väkivallan jättämät jäljet, aseen kokoamisen ja purkamisen äänet, tuhon ikuistetut hetket, siitä on WAMin näyttely tehty. Sotaa ja vainoa paenneiden kuvat ja sanat vyöryvät näyttelytilassa muistuttaen meitä, että vaikka kansallisesta vastakkainasettelustamme on sata vuotta, muualla tuska on tätä päivää.

Juha Welling: Siviiliuhrit (2017)

Puhuttelevasta näyttelystä eniten minua koskettivat Juha Wellingin pieni teos Siviiliuhrit, joka kuvaa uhreja teloittajien käsissä sekä suuri Hodhayfa Salihin maalaus Put yourself in their place. Jälkimmäisen ansiosta yksikään uutispätkä tai suora lähetys sota-alueelta ei mene ohi koskettamatta syvästi.

Hodhayfa Salih: Put yourself in their place (2017)
Paavo Räbinä: Ulos (2016)

Älä unohda

Alkuvuonna Ateneumissa oli esillä Adel Abidin näyttely sisällissotaa ja muistoja käsitellyt History wipes -näyttely. WAMissa esillä oli huoneen kokoinen Abidin teos, joka muodostui sodan kauhuja kokeneiden lasten haastatteluista ja piirroksista. Kotoaan vainoa ja sotaa paenneet saavat äänen ja kasvot myös Candice Breitz’n videoteoksissa. 

Adel Abidin: Their Dreams (2011)
Candice Breitz: Love Story (2016)

Näyttely tuo myös sisällissodan turkulaiseen katukuvaan, sillä museon eteen on tuotu syyrialaisraunioista kivilohkareita muistuttamaan, mikä on siellä, voisi olla myös täällä.

Anssi Pulkkinen: Streetview (Reassembled) (2017)

Ajankohtainen havahduttava näyttely on esillä Wäinö Aaltosen museossa 05.10.2018 – 13.01.2019.

 Lue lisää

Strike a pose

Salon veturitalli jatkaa upeiden valokuvanäyttelyiden sarjaa Herb Ritts: In Full Light retrospektiivillä näyttelyllä kesällä 2018. Ensimmäistä kertaa Suomessa 1980-90-luvun kuuluisuudet katselevat museon seiniltä valojen ja varjojen tanssissa.

Herb Rittsiltä on 106 teosta esillä Salon veturitallin seinillä.

Vuodenvaihteessa veturitallissa oli esillä Elliot Erwittin teoksia. Suuresti ihailemani katu- ja dokumentaarisen kuvauksen jalanjälkiä toisintaneet lavastetut Erwittin työt tuntuivat hieman petokselta.

Tällä kertaa satakunta Herb Rittsin teosta hänen uransa varrelta kietoo yhteen taiteen ja muotimaailman. Kaupallisen kuvaston ikonit tuntuvat kuitenkin autenttisilta ja intiimeiltä. Antiikin Kreikasta ammennettu ihmisvartalon ylistys on yhdistynyt upealla, Herbin valolla kuorrutettuun tunnelmaan.

k.d.lang: Mirror (1983), Jack Nicholson (1986)

Rittsin kuvamaailma on tuttujen mallien ja muiden julkisuuden henkilöiden kuvakavalkadi muotilehtien sivuilta, mutta silti ihmisvartalot ja toisinaan lähes patsasmaiset kasvot luonnon ympäröimänä tuntuvat aidoilta ja koskettavilta. Samalla Ritts laajensi mallikuvastoa nostamalla miehet naiskauneuden rinnalle.

Alek Wek (1998) keskellä

Herb Ritts’ Three A rule

Attractive
Alluring
Appealing

Luovuuden ja määrätietoisuuden sekä kenties jääräpäisyyden ansiosta Herb Ritts onnistui suostuttelemaan kuvattavat pois mukavuusalueeltaan tuoden esiin inhimillisyyden. Otoksissa yksityiskohdatkin kertovat tarinoita.

Kiehtova syrjähyppy muotojen ja linjojen maailmasta oli matka Afrikkaan, jonka luonto, valo ja kansat toivat särmikkäämmät aiheet. Ikuistetut otokset ovat esteettisyydessään yhtä seesteisiä kuin Kalifornian auringossa valolla ja varjolla luodut teokset.

Two Giraffes Crossed (1993)

Herb Rittsin retrospektiivi on hieno päätös Salon taidemuseon johtajan Laura Luostarisen uralle, jonka ansiosta olemme saaneet kokea useita maailmaa kiertäneitä näyttelyitä pikkuruisella paikkakunnalla. Rittsinkin teokset ovat kiertäneet niin Rooman, Tukholman, Moskovan, Pariisin kuin Lissabonin ennen pysähdystä Saloon. Meidän onneksemme.

Toivottavasti maailma tulee lähelle jatkossakin.

Herb Ritts: In Full Light -retrospektiivi näyttely on esillä 16.09.2018 saakka.

Lue lisää

Salon veturitalli