Historian kipupisteet klassikkojen keskellä

Kevään aikana Ateneumissa olivat dialogissa suomalaiset taideklassikot ja Adel Abidin History Wipes -näyttelyn 11 teosta.

Abel Abidin: Al-Warqaa among Finnish classics

Historian ja ihmisenä olon kipupisteet ja epävakaus pysähdyttävät Adel Abidinin teosten äärellä. Sisällissodan kokemuksia vihdoin läpikäytäessä Abidinin työt muistuttavat, miten historiaa muokataan ja ikäviä asioita pyyhitään muistoista. Meidän ei tarvitse katsoa omassa historiassamme kauas taaksepäin saman toteamiseksi. Mitä tapahtuisi, jos voisimme kirjoittaa historiaa jatkuvasti uudelleen, kuten Orwellin 1984-teoksessa?

Jokaisen oma historia muotoutuu päivittäin. Elämän myötä vanhoja asioita tulkitaan toisin, erilaiset aistiärsykkeet korostavat eri asioita muuttaen historiaa.

Abel Abidin: The Reward and in the back Archive

History Wipes -näyttelyn teoksissa keskiaikaiset kidutusvälineet ovat saaneet lasisen muodon ja ikoninen feeniks kohoaa kohti taivaita. Ikävät asiat pyyhitään historian kuvastosta puhdistusaineella ja kumihanskoilla. Jos et löydä sitä enää Googlella, oiiko sitä koskaan olemassa?

Abel Abidin: WE CAME TO KILL YOUR FATHER

Suomen taiteen klassikoiden keskellä ei sisällissotamme pahemmin näy. Meiltä puuttuu Picasson Guernican kaltaiset ikoniset teokset, mutta Ateneumin seinille on nostettu Henry Ericssonin 1930-luvulla sisällissotaa kuvaavia teoksia. Sisällissotamme on ikuistettu muutamiin öljymaalauksiin sekä Abidinin ”We came to kill your father”-teokseen.

Onneksi kuitenkin sisällissodasta arkistomateriaalia on enemmän kuin yhdestäkään toisesta sisällissodasta, ja Abidinin teoksessakin arkisto herää eloon.

Lue lisää

Mainokset

Huumori vilahtelee Veturitallin seinillä

Salon Veturitallin näyttelyt jatkavat maineikkaiden valokuvaajien sarjaa. Helmikuun 2018 alkuun saakka seinät on peitetty Elliott Erwittin teoksilla yli 60 vuoden ajalta. Pääasiassa mustavalkokuvin on katettu niin kylmänsodan avainhetket ja presidentilliset surun alhot kuin myös teollisuuskaupunginosien elämää tai mainos- ja markkinointimaailman tarpeita.

Magnum-kollektiivin kuvaajana odotin näkeväni kuvajournalismin huippuotoksia, vangittuja hetkiä Henri Cartier-Bressonin ja Josef Kouldelkan tapaan, ja tämä myös toteutui muun muassa Jaqueline Kennedyn sydäntä särkevässä katseessa sekä dokumentaarisissa otoksissa arjessa.

Mutta petyin, miten monet cartier-bressonmaiset otokset olivat lavastettuja ja useimmiten markkinointi-/lifestyle-tarkoituksessa, vaikka Erwitt onkin tunnettu mainosurastaan.

Kuitenkin seinillä oli myös runsaasti huumoria, hassuja kohtaamisia tai kenties jopa noloiksi laskettavia tilanteita esimerkiksi tärkeän näköiset pukumiehet valkokehyksisten valkoisten taulujen edessä vakavina keskustellen tai keski-ikäiset miehet parveilemassa alastonta naista kuvaavan taulun edessä.

Inhimillisimmillään kuvissa poseeraavat Erwittin aina palvomat koirat omistajineen. He yhdessä ovat epäilemättä hänen tunnistetuimmat kohteensa.

Erwittin käsittämättömän pitkä ura jatkuu yhä.

Lue lisää

Pariisi humanistikuvaajan silmin

Lapset mutaisella kadulla maailmanvalloittajan ilmein sekä vakavina koulunpenkillä; karusellin ratsut matkaamassa rantabulevardilla; tanssiva pari itsenäisyyspäivän viime hetkenä korttelin kulmassa. Ranskalainen Robert Doisneaun ikuistamat hetket kantavat katsojan vuosikymmenten taa Turun taidemuseossa kesällä 2017 Minun Pariisini -näyttelyssä.

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Nuoret sotilaat uniformuissaan

Tunnetuin Robert Doisneau on Pariisin kaupungintalon edustalla lavastetusta suutelukuvastaan, mutta humanistisen valokuvaajan sydän sykki Pariisin laitakaupunkien vaatimattomille ihmisille. Vaikka taidemuseon seinillä on katukuvauksen perinteitä luovia teoksia runsaasti, mukana on myös otoksia tunnetuista taiteilijoista ja seurapiirien yltäkylläisestä juhlinnasta.

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Doisneaun taiteilijamuotokuvia

Todennäköisesti omasta mielentilastani johtuen museon seinillä koskettavimmat valokuvat ovat ne tunnetuimmat. Näyttelyä kiertäessäni huomasin jatkuvasti vertailevani näkemääni Henri Cartier-Bressonin töihin, jotka kuvittivat Ateneumin seiniä muutama vuosi sitten. Ja jäin kaipaamaan Cartier-Bressonin ratkaisevan hetken ja erityisesti kansainvälisesti, yhteiskunnallisesti merkittävien kuvien puutetta.

Doisneaun Jacques Tati

Doisneaun Jacques Tati

Tämä kuitenkin on Doisneaun kohdalla täysin väärä lähtökohta, ja hänen loistavat otoksensa ovatkin parhaimmillaan ikuistettuja ajankuvia tavallisesta pariisilaiselämästä. Cartier-Bressonin tavoin Doisneau valitsi näkymän ja odotti sopivien ”näyttelijöiden” saapumista estradille. Elämänilo, lasten salainen maailma, onnen hetken sodan vaikutusten näkyessä vielä taustalla, lavasteissa kertovat monitulkintaisesta maailmasta kurjuudenkin keskellä kiiltokuvien tuolla puolen.

Merkittävää on myös, että otoksissa on yhtä olennainen kuin pariisilaiset itse kaupunki raunioineen ja rakennusvimmoineen.

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Kuvakaappaus Le révolté du merveilleux -videosta pariisilaisen juorukellon hedelmällisestä kertomuksesta

Parhaiten mielestäni Robert Doisneaun työhön, kiehtovimpiin teoksiin ja ajatuksiin pääsee näyttelyyn kuuluvan Doisneaun lapsenlapsen tekemän Robert Doisneau – Le révolté du merveilleux –videon avulla.

Matka menneeseen, Doisneaun toivomaan ja ikuistamaan maailmaan on tervetullut elämys.

Riisipaperin keveydellä ja olevaisen syvyydellä

Bambusta, riisipaperista ja liimasta luotua taidetta on Wäinö Aaltosen museo tulvillaan, kun amerikkalaistaiteilija Jacob Hashimoton kiehtovat ja ennen kokemattomat teokset valtasivat tilat kesäksi 2017 Giants and Uncertain Atmospheres -näyttelyssä.

Hashimoton näyttely Giants and Uncertain Atmospheres antaa nimensä mukaisesti, mitä lupaa. Leijan rakennusperinteistä ammentaen Hashimoton teokset mielikuvituksellisine nimineen kiehtovat taitavina niin luonnoksina, taitavina taidonnäytteinä kuin ajatuksia herättävinä taideteoksina.

Leijamaiset abstraktit teokset kutsuvat katsojan sisään maailmaansa. Videopeleistäkin inspiraatiota ammentavan taiteilijan teoksessa Never Comes Tomorrow katsoja voi hyvinkin odottaa Super Marion hyppäävän laatikolta ja tasolta toiselle.

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Never Comes Tomorrow

Erityisesti suuria purjelaivoja rakastavassa kaupungissa yleisön suosikiksi nousi välittömästi Armada, jossa pienet purjelaivat keinuvat kuvitteellisten aaltojen rytmiä jäljentäen.

Armada

Armada

Suurin ja katsojasta riippuen ehkä myös kaunein Hashimoton teoksista on Gas Giant, joka tuntuu imaisevan katsojan maailmaansa vastustamattomasti. Yli 8 metrin korkuisena mutta hennon kevyenä teos reagoi museovierailijoihin kuin läpikuultava kaasupilvi. Leijojen ja varjojen tanssi museosalin seinillä vie katsojan minimalismin ja abstraktisuuden syövereihin mielikuvituksen tuolle puolen.

Gas Giant

Gas Giant

Jacob Hashimoton näyttely on avoinna WAMissa 9.6.–24.9.2017.

Lue lisää

Suomalaisgrafiikan huippu museon seinillä

Tuulikki Pietilän uskomattoman laajasta tuotannosta on Ateneumin seiniä peittänyt lähes 200 teosta niin Suomen kuin ennen kaikkea taiteilijan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Tuulikki Pietilä testamenttasi koko tuotantonsa noin 1 400 teostaan ja arkistossa olleet noin 10 000 grafiikanlehtiä Ateneumille. Eläessään hän piti taiteensa kaukana julkisuudesta kuuluisamman puolisonsa taustalla.

Kolme salia täyttävä näyttely on läpileikkaus Pietilän tuotannosta merkkivuosien kunniaksi.

Manhattan

Manhattan II, 1973

Itseni kaltaiselle grafiikkaa syvällisesti tuntemattomalle näyttelyvieraalle tarjolla on hengästyttävä kavalkadi erilaisten tekniikoiden hallinnasta sisällön koskaan kärsimättä. Hän olikin yksi oppineimmista suomalaisista graafikoista.

Monipuolinen ja kokeilunhaluinen taiteilija sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Näyttely keskittyy ei-esittävän kauden töihin. Esillä on 173 teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985.

Laajasta tuotannosta vain ripauksen esittelevä näyttely osoittaa, miten Pietilä eteni kokeilemalla, riskejä ottamaan koko ajan eteenpäin. Kuin nykyisin pinnalla olevan tai tiedemaailmassa hyvin perinteisen kokeilukulttuurin paraskin edustaja.

Tove Janssonin kanssa tehtyjen matkojen käsittämättömän yksityiskohtaiset teokset matkoilta esimerkiksi Notre Damen kirkosta saa vastinparikseen toisessa huoneessa abstraktimman toteutuksen Tour de Francesta.

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges 1957

Yksi omista suosikeistani on ahnaasti viivan muotoon luottava Sillat.

Aikakausien kiinnostukset ja muutokset viivan käytössä näkyvät erinomaisesti Ateneumin seinillä.

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Toisaalta värimaailman voimaan luottava Vallankumous I tuo monivärisyyden upeasti mukaan heti näyttelyn alkumetreillä. Pietilän tuotannon monipuolisuudessa erityisesti vahva värillinen maailma oli positiivinen yllätys niin litografioissa, väriserigrafioissa sekä metalligrafiikassa. Mustavalkoisen ja harmaan lukuisten eri sävyjen rinnalla on jopa 12 väriä hyödyntäviä teoksia.

Oli vähintäänkin aika, että julkisuutta karttaneen taiteilijan teokset avaavat meille kaikille uskomattoman viivan ja värien elämyksen.

Tuulikki Pietilän näyttely on esillä Ateneumissa 28.02. – 09.04.2017.

Lue lisää