Suomalaisgrafiikan huippu museon seinillä

Tuulikki Pietilän uskomattoman laajasta tuotannosta on Ateneumin seiniä peittänyt lähes 200 teosta niin Suomen kuin ennen kaikkea taiteilijan 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Ateneumin seinillä on 173 Tuulikki Pietilän grafiikkateosta.

Tuulikki Pietilä testamenttasi koko tuotantonsa noin 1 400 teostaan ja arkistossa olleet noin 10 000 grafiikanlehtiä Ateneumille. Eläessään hän piti taiteensa kaukana julkisuudesta kuuluisamman puolisonsa taustalla.

Kolme salia täyttävä näyttely on läpileikkaus Pietilän tuotannosta merkkivuosien kunniaksi.

Manhattan

Manhattan II, 1973

Itseni kaltaiselle grafiikkaa syvällisesti tuntemattomalle näyttelyvieraalle tarjolla on hengästyttävä kavalkadi erilaisten tekniikoiden hallinnasta sisällön koskaan kärsimättä. Hän olikin yksi oppineimmista suomalaisista graafikoista.

Monipuolinen ja kokeilunhaluinen taiteilija sovelsi tuotannossaan useita eri tyylilajeja realismista kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, lähinnä konstruktivismiin ja informalismiin. Näyttely keskittyy ei-esittävän kauden töihin. Esillä on 173 teosta vuodesta 1933 vuoteen 1985.

Laajasta tuotannosta vain ripauksen esittelevä näyttely osoittaa, miten Pietilä eteni kokeilemalla, riskejä ottamaan koko ajan eteenpäin. Kuin nykyisin pinnalla olevan tai tiedemaailmassa hyvin perinteisen kokeilukulttuurin paraskin edustaja.

Tove Janssonin kanssa tehtyjen matkojen käsittämättömän yksityiskohtaiset teokset matkoilta esimerkiksi Notre Damen kirkosta saa vastinparikseen toisessa huoneessa abstraktimman toteutuksen Tour de Francesta.

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges

Vasemmalla Portaikka/Staircase, 1956 ja oikealla Sillat/Bridges 1957

Yksi omista suosikeistani on ahnaasti viivan muotoon luottava Sillat.

Aikakausien kiinnostukset ja muutokset viivan käytössä näkyvät erinomaisesti Ateneumin seinillä.

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Tuulikki Pietilä: Vallankumous I (B), 1963

Toisaalta värimaailman voimaan luottava Vallankumous I tuo monivärisyyden upeasti mukaan heti näyttelyn alkumetreillä. Pietilän tuotannon monipuolisuudessa erityisesti vahva värillinen maailma oli positiivinen yllätys niin litografioissa, väriserigrafioissa sekä metalligrafiikassa. Mustavalkoisen ja harmaan lukuisten eri sävyjen rinnalla on jopa 12 väriä hyödyntäviä teoksia.

Oli vähintäänkin aika, että julkisuutta karttaneen taiteilijan teokset avaavat meille kaikille uskomattoman viivan ja värien elämyksen.

Tuulikki Pietilän näyttely on esillä Ateneumissa 28.02. – 09.04.2017.

Lue lisää

 

 

Mainokset

Me, myself and I

Der Wanderer 2

Elina Brotherus on epäilemättä Suomen tunnetuin nykyaikainen selfie-taiteilija. Hänen rankkojakin elämänaiheitaan sisältävä näyttely on esillä Turun taidemuseossa toukokuun lopulle saakka. Teoksia 1998–2015 –näyttely kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen taidetta koko hänen uransa ajalta.

Kansainvälisesti tunnetuimpiin valokuvataiteilijoihimme kuuluva Elina Brotherus tuli suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään viime vuosituhannen lopulla Chalon-sur-Saônessa tekemillään otoksilla, joissa post-it-lappuihin oli kirjattu arjen esineet ranskan kielellä.

Brotherus palasi Ranskan maisemiin 12 vuotta maailmanmaineen luoneen valokuvasarjan jälkeen.

Vaikka uuden kulttuurin haltuunotto kävi helpommin keltaisin lapuin, niin muut taidemuseon seiniä peittävät teokset käsittelevät enimmäkseen elämän ikävämpiä, masentavampia aiheita: ihmissuhteen loppua tai Annonciation-sarjassa lapsettomuutta.

Avioerokin on syy ikuistaa tuntemus kauniiksi pukeutuneena

Avoimesti ja kiehtovasti

Elina Brotherus on yleensä itse valokuviensa mallina, usein keskellä ruutua alastomana katsoen tiukasti takaisin katsojaa. Paljastavat kuvat ja läpitunkeva katse vaativat yhtä lailla katsojalta avautumista ja avoimuutta, ainakin itselleen, ellei Brotheruksen kaltaiseen jakamiseen olisikaan rohkeutta.

Taitelijan ja mallin ja miksei katsojankin roolit on käännetty ympäri.

Brotherus on itse todennut, että selfie-aikakausi on vähentänyt hänen taiteensa kyseenalaistamista ja narsisti-syytöksiä.

Vuosituhannen ensimmäisinä vuosina kuvakieli muuttui, kun New Painting –sarjassa klassiset taideteokset saivat uuden valokuvallisen tulkinnan. Minua tämä kausi kiehtoo eniten, kun taiteilija selkä katsojaan päin ohjaa meidät sisään upeaan maisemaan yleensä luonnon elementtien kietoutuessa hänen vartaloonsa.

New Painting -sarjasta malli katsoo syvälle maisemaan kutsuen katsojan mukaansa.

Toivon hiipuessa uhma ja selviytyminen kantavat

Vuosikymmenen vaihtuessa Elina Brotherus ikuisti toiveikkaan perheen perustamiskamppailunsa Annonciation-sarjaan. Lapsettomuutta käsittelevä teossarja on Brotheruksen mukaan eniten palautetta ja kiitosta kerännyt kokonaisuus.

Viimeisin sarja tuo uhman ja itsevarmuuden takaisin kehysten keskiöön osoittaen, että pettymysten ja surujen aikaa voi seurata vahvempi elämä.

Loistava valokuvataiteilija on uransa aikana saanut jo useita palkintoja muun muassa Fotofinlandian ja Pro Finlandia –mitalin. Viimeisin valokuvapalkinto on Carte Blanche PMU, jonka myötä Elina Brotheruksella on syksyllä yksityisnäyttely Pariisin Pompidoussa.

Tulevaisuus siis kuulastaa jo mielenkiintoisena kamerakennolla.

Upea näyttelykokonaisuus on esillä Turun taidemuseossa 21.5.2017 saakka.

Lue lisää

Läpi kiven ja sovinnaisuuden

Kahdelta Turun saarelta lähtöisin olevien taiteilijoiden töiden erot taitavat olla tietyn elimen koossa. Kansallista tarinaa rakentaneen Wäinö Aaltosen patsaat ja Touko Laaksosen piirrokset ihannoivat liikunnallisen vartalon piirteitä.

Paavo Nurmi -patsaan pienoisluonnoksia
Suurmiehiä ja merkittäviä naisia kiveen, pronssiin ja kipsiin ikuistettuna

Wäinö Aaltosen museona 50-vuotisjuhlanäyttely esittelee taiteen suurmiehen ja nuoren kansakunnan imagonrakentajan kolme- ja kaksiulotteisia teoksia. Aaltosen patsaat ovat herkkiä ja siroja klassisen taiteen mukaisesti tervehenkistä ihmisvartaloa ylistäviä.

Vuosikymmenten aikana patsaat säilyttivät pääasiassa esittävän muotonsa, vaikka näyttelyyn mahtuu muun muassa muutama kubistinen teos. Nuoren kansakunnan kasvot ja kansallishengen rakentajat on ikuistettu marmoriin, pronssiin ja kipsiin sekä kankaalle.

Aaltosen näyttely on myös osa virallista Suomi100-ohjelmaa.

 Eduskunnan kullatut patsaat palaavat alkuperäiselle paikalleen remontin valmistuttua.
 Taustalla näkyvä Atlantis I ja II olivat yhdet koskettavimmista Aaltosen töistä.

Tomin historia täytti Pimiön

Jos Wäinö Aaltonen oli merkittävässä asemassa nuoren kansakunnan itsetuntoa rakennettaessa, vähintään yhtä merkittävä oli Touko Laaksosen rooli vähemmistökulttuurin kehityksessä. Ja kun Tom of Finlandin kuvamaailma levisi vähemmistöstä laajalle yleisölle, Tomin miehet ovat muovanneet huomattavasti enemmän kulttuuria ja muotia kuin Aaltosen työt Suomea.

Laaksosen työt olivat tunnettuja osaltaan luonnonläheisyydestään, eikä ero Aaltosen patsaisiin esimerkiksi Sadonkorjuu ja Työmies ole kovin suuri.

Laaksosen töistä oli ensimmäinen suuri retrospektiivi Logomossa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Nyt näyttely on valitettavan pieni mutta valottaa onneksi Kakskerrasta lähtöisin olevan muusikon ja taiteilijan elämää enemmän kuin yleensä taiteiljoista on tapana.

Työläisperheeseen syntynyt Wäinö Aaltonen eli elämänsä ensimmäiset vuosikymmenet Hirvensalossa pitäen tiiviisti yhteyttä kirjeitse erityisesti siskoonsa. Valokuvien perusteella Touko Laaksonen oli varakkaammasta joskin lähes yhtä monilapsisesta perheestä. Yhtä lailla hän piti tiiviisti yhteyttä kirjeitse siskoonsa.

Paljas pinta ja luonnonmukaisuus siivittivät molempien taidetta. Tom of Finlandilla tosin unelmat siivittivät enemmän piirrosjälkeä. Turun poikien teokset täydentävät upeasti toisiaan, vaikka töitä olisi toivonut olevan hieman tasapainoisemmassa suhteessa esillä.

Dirk Durkheim ja Tom of Finland niin valokuvana kuin teoksena.

Lue lisää

Ilta Helenen seurassa

Helene Schjerfbeckin teokset Turun taidemuseossa näytillä

Helene Schjerfbeckin teokset Turun taidemuseossa näytillä

Suomen yksi menestyneimmistä tailteilijoista Helene Schjerfbeckin näyttely oli esillä Turun taidemuseossa Suomi100-vuodenvaihteessa 2016 – 2017. Koskettavinta hänen työssään on elämän hiljainen hiipuminen omakuvissa.

Jo lapsena lahjakkaaksi osoittautuneella Helene Schjerfbeckillä oli Suomen valtion syntyaikaan tiiviit yhteydet Turkuun, jolloin hänellä oli yli 20 näyttelyä uudessa Turun taidemuseossa. Turkulaisia puhutelleet teokset saivat kansainvälisen maineen lähes sata vuotta myöhemmin.

Nyt Turun taidemuseon seinillä on lähes 70 vuoden ajalta työt yhdeltä mailman merkittävimmistä modernisteista. Ennen modernismiin uppoutumista Schjerfbeck oli ensimmäisiä girlpowerin kärkiä kuvatessaan menestyksekkäästi miehiseksi lajiksi leimattuja historiamaisemia.

Oman tyylinsä löydettyään hänen töissäään näkyy niin aiheiden kuin värimaailman osalta suomalaisyhteiskunnan kehittyminen, miten paikallisesta tytöstä kasvoi kaunotar Kaliforniasta.

Helene Schjerfbeckin äiti oli usein maalausten aiheena.

Helene Schjerfbeckin äiti oli usein maalausten aiheena.

Keski-iän ohittaneelle Helene Schjerfbeckin omakuvat katseineen, muotokielineen kertovat niin aikalaishistoriasta kuin naiseksi kasvamisesta ja ehkä ammattitaidon saaman tunnustuksen myötä itsetunnon noususta. Lopulta kuitenkin fyysisen olemuksen hauraus voittaa vahvankin sielun.

Elämän hauraus tuntuu Turun taidemuseon seinillä niin mikro- kuin makrohistorian tasoilla.

Helene Schjerfbeck Turun taidemuseossa 16.9.2016 – 29.1.2017.

Lue lisää

Sukellus Kusama-maailmaan

Yayoi Kusaman uskomaton maailma avautui Helsingin uudistuneessa taidemuseossa HAMissa lokakuussa In Infinity -näyttelyssä.

Kusama-maailma imaisee näyttelyvierailijan välittömästi syleilyynsä.

Kusama-maailma imaisee näyttelyvierailijan välittömästi syleilyynsä.

Japanilaistaiteilija on luonut omantakeista taidettaan 1950-luvulta lähtien ja retrospektiivi näyttely esitteli yli 200 teosta. Hänen pallokuvionsa ovat myös muotimaailman ytimessä yhteistyöstä Louis Vuttonin kanssa.

Kurpitsa on monen teoksen inspiraationa.

Kurpitsa on monen teoksen inspiraationa.

Ainutlaatuinen luomisvimma ja taidetyyli takaavat sen, ettei näyttelykokemusta oikein voi verrata mihinkään perinteiseen. Kuva-, materiaali-, konsepti-, videotaidetta sisältävä näyttely imaisee vierailijan värien, muotojen ja erityisesti kurpitsojen maailmaan.

Kusaman "hattivatit" näyttävät taitelijan suosiman muoto- ja värimaailman.

Kusaman ”hattivatit” näyttävät taitelijan suosiman muoto- ja värimaailman.

Eikä maailma toisella puolen ole enää samanlainen.

Lue lisää

Kusama-maailma on tunnettu kurpitsojen lisäksi pallo-kuvioista.

Kusama-maailma on tunnettu kurpitsojen lisäksi pallo-kuvioista.

Luontokuvien äärellä

Olin lauantaina 22.10. ensimmäistä kertaa Suomen luontokuva –gaalassa, joka tänä vuonna järjestettiin jälleen Logomossa. Mielenkiintoisinta finalistikuvien lisäksi olivat ulkomaalaisvierailijoiden, Tom Svenssonin ja Roy Mangersnesin, kertomukset.

Suomalainen luontokuvaus, ainakin määrällisesti, taitaa olla maailman huippua. Tämän osoittaa muun muassa Ylen uutislähetysten yhteydessä esiteltävät ikuistukset luonnosta.

Logomo täyttyi luonnosta 22.10.2016
Logomo täyttyi luonto- ja kameraintoilijoista lauantaina 22.10.2016.

Itse kuulun kategoriaan ”sattuma korjaa satoa” eli hieman katukuvauksen tapaan päädyn paikalle ja toivon jotain tapahtuvan. Myös asenne on samaa luokkaa: yleiset ilmiöt ovat upeita, mutta lajituntemukseen/-tunnistukseen ei ole ollut syvällistä intohimoa.

Lisäksi huomasin gaalassa sekä myöhemmin nettikeskusteluissa, että visuaalinen makuni poikkeaa tuomariston arvostamasta. Tämä varmasti kertoo eniten omasta osaamistasostani kuin ainutlaatuisesta näkökulmasta. Vuoden luontokuvissa useimmissa kategorioissa suosikkini ja wau-tuntemuksen tuoneet saivat jäsenistön kunniamaininnan. Tiedä sitten, miten vahvasti finaalin ulkopuolelle jääneet olisivat vaikuttaneet.

Minut yllätti myös luontokuvissa käytetty tai niiden toteutumista avittaneet manipuloinnit esimerkiksi ruoalla houkutteleminen. Muistelen vuosien takaa manipulointikeskustelun nousseen jopa valtamedian palstoille, mutta olin olettanut ohjeistuksen kiristyneen.

Pääasiassa seuraan kuvajournalismia, jonka keskusteluissa kuvien sekä tekniseen että sisällölliseen manipulointiin suhtautuminen on aika jyrkkää. Siksi hyvin salliva mutta onneksi avoimesti mainittu manipulointi tuntuu vieraalta.

En tiedä onko kyse vain suomalaisesta ilmiöstä, mutta ainakaan Tom Svensson tai Roy Mangersnes eivät antaneet mitenkään ymmärtää, lavastuksen roolia.

Onnea kuitenkin voittajille. Kaikkinensa otokset ovat upeita ikuistuksia toistaiseksi monimuotoisesta luonnostamme.

Vaaleita ja valkeita karhuja

Suomen luontokuvat –gaalassa vierailevina tähdet tulivat niin Canon- kuin Nikon-koulukunnista. Canon-lähettiläs Tom Svensson esitteli Brittiläisen Kolumbian sademetsissä elävän Kermodeskarhun elämää.

Kermodeskarhu ja Tom Svensson
Kermodeskarhu Brittiläisen Kolumbian sademetsässä punapaitaisen Tom Svenssonin ikuistamana.

Luontovalokuvaajan aktivisti- ja kouluttajarooli kiteytyvät erinomaisesti Svenssonissa, joka on ollut mukana vastustamassa öljyputken rakentamista alueelle. Kanadan uuden hallituksen peruttua öljyputkiaikeet, 50 000 gallonan diesel-öljyä kuljettava tankkeri kuitenkin upposi herkällä alueella lokakuun puolivälissä, eikä intiaanien alueiden tuhoista ole vielä mitään tietoa.

Lisäksi hän on luentomatkoillaan ja kuvillaan oikonut kiinalaisten oletuksia, että norsut vain pudottavat syöksyhampaansa hirvensarvien tapaan.

Vastaavasti Nikon-leiriin kuuluva Roy Mangersnes on hurahtanut Huippuvuorten ainutlaatuiseen luontoon ja erityisesti naalin ja jääkarhun elämiin. Pohjoisessa erityisesti ilmastonmuutos näkyy vahvana, ja laihat jääkarhut sekä karhun syömän karhun jäännökset yhä yleisempi näky.

Roy Mangersnes kuvailee ensimmäistä kohtaamistaan jääkarhun kanssa.
Roy Mangersnes kuvaili ensimmäistä kohtaamistaan jääkarhun kanssa.

Maailman onnellisimman jääkarhun ikuistanut Mangersnes oli jo kirjoittamassa päähenkilöstään artikkelia, kun hän sai tiedon, että varustautumaton, väärällä reitillä ollut turistiseurue oli saanut aikaan kyseisen karhun tapon.

Luomakunnan kruunu on siis kaikille vaaraksi niin lyhyellä kuin pitemmällä tähtäimellä. Tästä johtuen suomalaiskuvaajien manipulointi esimerkiksi ruokinnalla tuntuu vastuuttomalta: ihmisiin tottuva tulee lähemmäs asutusta, jolloin taas hermoheikot alkavat pelätä ja liipasinsormi herkistyy.

Onneksi kuitenkin Logomossa luonto oli turvassa ja ikuistukset seinillä osoittivat ekosysteemin upeuden.

Lisätiedot

H2Ö – toimiva yhdistelmä

22.-23.7. järjestettiin kolmas H2Ö – festivaali, joka yhdisti musiikin, taiteen ja mielenkiintoiset kokeilut. Ilmiön jatkajana festivaali, jossa ei näy metrilakua eikä hotdog-kojuja on ilahduttava harvinaisuus.

Valitettavasti upeassa vanhassa telakkamiljöössä järjestetty festivaali päättyi upeassa säässä värien ja valojen tanssissa, jossa yleisöllä oli tärkein rooli.

Kiitos ja näkemiin.