Luontokuvien äärellä

Olin lauantaina 22.10. ensimmäistä kertaa Suomen luontokuva –gaalassa, joka tänä vuonna järjestettiin jälleen Logomossa. Mielenkiintoisinta finalistikuvien lisäksi olivat ulkomaalaisvierailijoiden, Tom Svenssonin ja Roy Mangersnesin, kertomukset.

Suomalainen luontokuvaus, ainakin määrällisesti, taitaa olla maailman huippua. Tämän osoittaa muun muassa Ylen uutislähetysten yhteydessä esiteltävät ikuistukset luonnosta.

Logomo täyttyi luonnosta 22.10.2016
Logomo täyttyi luonto- ja kameraintoilijoista lauantaina 22.10.2016.

Itse kuulun kategoriaan ”sattuma korjaa satoa” eli hieman katukuvauksen tapaan päädyn paikalle ja toivon jotain tapahtuvan. Myös asenne on samaa luokkaa: yleiset ilmiöt ovat upeita, mutta lajituntemukseen/-tunnistukseen ei ole ollut syvällistä intohimoa.

Lisäksi huomasin gaalassa sekä myöhemmin nettikeskusteluissa, että visuaalinen makuni poikkeaa tuomariston arvostamasta. Tämä varmasti kertoo eniten omasta osaamistasostani kuin ainutlaatuisesta näkökulmasta. Vuoden luontokuvissa useimmissa kategorioissa suosikkini ja wau-tuntemuksen tuoneet saivat jäsenistön kunniamaininnan. Tiedä sitten, miten vahvasti finaalin ulkopuolelle jääneet olisivat vaikuttaneet.

Minut yllätti myös luontokuvissa käytetty tai niiden toteutumista avittaneet manipuloinnit esimerkiksi ruoalla houkutteleminen. Muistelen vuosien takaa manipulointikeskustelun nousseen jopa valtamedian palstoille, mutta olin olettanut ohjeistuksen kiristyneen.

Pääasiassa seuraan kuvajournalismia, jonka keskusteluissa kuvien sekä tekniseen että sisällölliseen manipulointiin suhtautuminen on aika jyrkkää. Siksi hyvin salliva mutta onneksi avoimesti mainittu manipulointi tuntuu vieraalta.

En tiedä onko kyse vain suomalaisesta ilmiöstä, mutta ainakaan Tom Svensson tai Roy Mangersnes eivät antaneet mitenkään ymmärtää, lavastuksen roolia.

Onnea kuitenkin voittajille. Kaikkinensa otokset ovat upeita ikuistuksia toistaiseksi monimuotoisesta luonnostamme.

Vaaleita ja valkeita karhuja

Suomen luontokuvat –gaalassa vierailevina tähdet tulivat niin Canon- kuin Nikon-koulukunnista. Canon-lähettiläs Tom Svensson esitteli Brittiläisen Kolumbian sademetsissä elävän Kermodeskarhun elämää.

Kermodeskarhu ja Tom Svensson
Kermodeskarhu Brittiläisen Kolumbian sademetsässä punapaitaisen Tom Svenssonin ikuistamana.

Luontovalokuvaajan aktivisti- ja kouluttajarooli kiteytyvät erinomaisesti Svenssonissa, joka on ollut mukana vastustamassa öljyputken rakentamista alueelle. Kanadan uuden hallituksen peruttua öljyputkiaikeet, 50 000 gallonan diesel-öljyä kuljettava tankkeri kuitenkin upposi herkällä alueella lokakuun puolivälissä, eikä intiaanien alueiden tuhoista ole vielä mitään tietoa.

Lisäksi hän on luentomatkoillaan ja kuvillaan oikonut kiinalaisten oletuksia, että norsut vain pudottavat syöksyhampaansa hirvensarvien tapaan.

Vastaavasti Nikon-leiriin kuuluva Roy Mangersnes on hurahtanut Huippuvuorten ainutlaatuiseen luontoon ja erityisesti naalin ja jääkarhun elämiin. Pohjoisessa erityisesti ilmastonmuutos näkyy vahvana, ja laihat jääkarhut sekä karhun syömän karhun jäännökset yhä yleisempi näky.

Roy Mangersnes kuvailee ensimmäistä kohtaamistaan jääkarhun kanssa.
Roy Mangersnes kuvaili ensimmäistä kohtaamistaan jääkarhun kanssa.

Maailman onnellisimman jääkarhun ikuistanut Mangersnes oli jo kirjoittamassa päähenkilöstään artikkelia, kun hän sai tiedon, että varustautumaton, väärällä reitillä ollut turistiseurue oli saanut aikaan kyseisen karhun tapon.

Luomakunnan kruunu on siis kaikille vaaraksi niin lyhyellä kuin pitemmällä tähtäimellä. Tästä johtuen suomalaiskuvaajien manipulointi esimerkiksi ruokinnalla tuntuu vastuuttomalta: ihmisiin tottuva tulee lähemmäs asutusta, jolloin taas hermoheikot alkavat pelätä ja liipasinsormi herkistyy.

Onneksi kuitenkin Logomossa luonto oli turvassa ja ikuistukset seinillä osoittivat ekosysteemin upeuden.

Lisätiedot

Mainokset

H2Ö – toimiva yhdistelmä

22.-23.7. järjestettiin kolmas H2Ö – festivaali, joka yhdisti musiikin, taiteen ja mielenkiintoiset kokeilut. Ilmiön jatkajana festivaali, jossa ei näy metrilakua eikä hotdog-kojuja on ilahduttava harvinaisuus.

Valitettavasti upeassa vanhassa telakkamiljöössä järjestetty festivaali päättyi upeassa säässä värien ja valojen tanssissa, jossa yleisöllä oli tärkein rooli.

Kiitos ja näkemiin.

Ajankuvat valtasivat Ateneumin

Kuvajournalismin ikoni Henri Cartier-Bressonin massiivinen näyttely Ateneumissa toteutti monen valokuvauksesta innostuneen unelmat. Museon seinät olivat täynnä aikansa julkiksia ja edelleen merkittäviä ajattelijoita, historian käännekohtia ja arjen pikku sattumuksia.


Ateneumin Henri Cartier-Bresson -näyttely
Henri Cartier-Bressonin näyttely The Man, The Image & The World oil esillä Ateneumissa 23.10.2015 – 31.01.2016.

Henri Cartier-Bresson kypsyi hitaasti valokuvaajaksi taidemaalariopintojen kautta ja matkustaen itseensä sekä maailmaan tutustuen. Seinillä olevat alkuvuosien otokset osoittavat hyvin teknisen osaamisen ja yhteiskunnallisen tarkkasilmäisyyden kehittymisen oman äänen löytämisen myötä.

Cartier-Bresson oli tunnettu ratkaisevan hetken vangitsemisesta. Hän saattoi odottaa pitkään kadun kulmassa, jotta ennalta valittu näkymä muuntui, täydentyi halutulla tavalla. Toisaalta Ateneumin seinillä 300 valokuvaa osoittavat myös, että hänellä oli taito hakeutua paikkoihin, jotka olivat maailmanhistoriallisesti merkittäviä: Gandhin viime hetket, Kuomingtangin kukistuminen.

Magnum-valokuvatoimiston perustajiin yhdessä Robert Capan kanssa kuulunut Cartier-Bresson muovasi kuvajournalismia nykyiseen muotoonsa. Muutaman vuosikymmenen ajan toisen maailmansodan jälkeen valokuvaaja oli keskeisessä asemassa itsenäisenä toimijana tarjoten näkökulmia ympäröivään maailmaan.

Ateneum ulkoa
Henri Cartier-Bressonin näyttely The Man, The Image & The World näkyi hyvin Helsingin katukuvassa.

Valokuvataiteilijoille Cartier-Bressonin valokuvat voivat näyttäytyä tavanomaisina ja ehkä tylsinäkin ajankuvina vaikkakin tulvillaan tunteita ja yhteiskunnallista kommentointia. Mutta journalismiin suuntautuneimmille ja erityisesti valokuvauksen harrastajille Ateneumin näyttely on aarreaitta, joka tarjoaa lukuisista teoksista tutut otokset elämää syleilevinä kokemuksina.

The Decisive Moment
Henri Cartier-Bresson: The Decisive Moment – Photographs by Henri Cartier Bresson

Sopivasti samaan aikaan loppuvuoden näyttelyn aikaan Henri Cartier-Bressonin tunnetuin teos, Images à la sauvette – The Decisive Moment sai uusintapainoksen, joten kuvajournalismin perusteos on kaikkien kiinnostuneiden saavutettavissa.

Ennen kaikkea Cartier-Bressonin töissä inhimillinen ja arvostava suhtautuminen kanssaeläjiin huokuu kauas valokuvan reunoja pitemmälle. Uskomattomien ajankuvien ja historiallisten hetkien ikuistamisen lisäksi meidän kaikkien samanlaisuus ja siten yhdenvertaisuus on hyvä muistaa tänäkin päivänä.

Lue lisää

Tottelemattomuuskoulussa brändimaailmassa

Kiasman yläkerta tulvi värejä ja tutunoloisia muotoja Jani Leinosen osoittaessa vastustelemattomasti yhteiskunnan epäkohtia ja ristiriitaisuuksia.

Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu
Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu on pysyvästi Kiasman kokoelmissa.

Museoiden seinien ulkopuolella ajatuksia ja toimia herättävä Jani Leinonen toi arjesta niin tutun mutta kuitenkin vinksahtaneen kuvamaailman Tottelemattomuuskouluun. Oikeudessakin taiteensa puolesta taistellut Leinonen ei kumartele kansainvälisille brändeille käyttäessään mainoksissa kirkuvaa logomaailmaa viestinsä välittämiseen.

Multiculturalism on täällä
Leinosen teokset ovat ennakoituakin ajankohtaisempia Lähi-idän pakolaisten saapuessa hyvinvointivaltion porteille.

Yhteiskuntaa ja arjen mekanismeja kyseenalaistava Leinonen on entistäkin ajankohtaisempi ja osuvampi suvaitsemattomuuden noustessa nopeampaa tahtia kuin Suomeen pyrkivien pakolaisten määrä.

Koin Leinosen koulun samalla kertaa Robert Mapplethorpen retrospektiivisen mustavalkomaailman jälkeen, ja kieltämättä niin aivot kuin silmät huusivat hetken värikylläisyyden keskellä. Katsojalle suunnatut viestit eivät kuitenkaan huku vaan piirtyvät terävinä kyseenalaistaen museon ulkopuolelta löytyvän maailman.

Jani Leinonen: Hunger King
Jani Leinosen käsittelevät monin eri tavoin arjen epäoikeudenmukaisuuksia.

Lue lisää

Maplethorpe kiehtoo ilman kohuakin

Mapplethorpe-polaroidit Kiasman seinillä
Puoli vuotta Mapplethorpen teokset mukaan lukien polaroidit leikkivät valolla ja varjoilla Kiasman seinillä.

Kiasman tilat täyttyivät puoleksi vuodeksi Robert Mapplethorpen yli 250 valokuvasta tuoden valokuvataiteen kauhukakaran takaisin Suomen kamaralle. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä seksuaalinen shokkiefekti on kauan sitten kadonnut täysipainoisen estetiikan tieltä.

Näin Robert Mapplethorpen näyttelyn Turun taidemuseossa vuonna 1993, jolloin kuvaestetiikka teki henkeäsalpaavamman vaikutuksen. Syynä oli varmasti oma keskenkasvuisuus sekä jäykempi yhteiskunta ja kulttuurimaailma kaiken kaikkiaan. Teoksethan olivat olleet avainasemassa vain muutamaa vuotta aiemmin Yhdysvaltojen ”kulttuurisodassa” keskusteltaessa kuka voi määrittää mikä on taidetta.

Robert Mapplethorpe: Patty Smith
Mapplethorpen toinen puoli: Patty Smith

Yhteiskunnallisesta kasvusta kertoo hyvin suutelevia miehiä kuvaavien teosten K18-suosituksesta noussut kohu. Rakkauden eri ilmenemis- ja esittämismuodot eivät enää ole tarpeen piilottaa vaan jättää vastaanottokyky katsojan itsensä päätettäväksi.

”I can only advise a photographer to love his subject, and if this is not possible, love the light that surrounds her.”

patti smith

Olennaisinta veistoksellisissa kuvissa on kuitenkin ihmisen kohtaaminen. Valokuvaajan tutkimus itsestään ja ennen kaikkea kohteeseen ihastuminen. Useimmat otokset ovat iättömiä ja kohdettaan syvästi kunnioittavia; lähtökohta kantaa kaikkien teemojen läpi. Suurin kunnioitus otoksissa on suhde valoon.

Taiteen paha poika on osoittautunut kuitenkin hyvin kiltiksi.

Kiasma Mapplethorpe
Mapplethorpen julkkisgalleria Kiasman seinillä.

Lue lisää

Kakola on my mind

Turun keskustan horisontissa on vaikuttanut Kakolanmäellä Turun keskusvankila eli Kakola runsaan vuosisadan. Vaikka nykyään kaupungin horisontissa esimerkiksi vieressä sijaitseva Turku Energian piippu kohoaa korkeammalle, niin Kakolan vaikutus on näkyvyyden lisäksi mentaalinen.

Surullisen ja pelottavan kiehtova alue on saamassa uuden elämän, kun rikollisten kotina toiminut alue vapautui vuonna 2007 muuhun käyttöön. Foucault’n huomiot rankaisemisesta tulivat tulivat elävästi mieleen valvontakameroiden katveessa.

Asuntoja, taiteilijatiloja ja funikulaareja odotellessa Kakolan alue riveroineen on avautunut meille taviksille niin avoimen tilan, kierto-opastusten ja erityisesti erilaisten taide-elämysten myötä.

Turun omalla Alcatrazilla on varmasti loistava tulevaisuus edessään.

Sadekesän pelastus taidemuseon seinillä

Turun taidemuseon seiniä on koristanut ranskalaisen Jacques Henri Lartiguen mustavalkoiset kuvat viime vuosisadalta ranskalaiselta Rivieralta. Kuvat vievät katsojansa yläluokkaiseen, joutilaaseen, auringonpaisteiseen maailmaan.

Jacques Henri Lartigue aloitti tunnelmien ikuistamisen jo 11-vuotiaana. Lähes 200 valokuvaa pääasiassa 1920-1950-luvuilta näyttävät urheilulliset päivät ja juhlien täyttämät illat etuoikeutettujen maailmasta.

 
Riviera on nähtävillä Turussa 20.09.2015 saakka.

Harrastelijavalokuvaajan otoksissa aistii Belle Époquen pitkälle 1900-luvulle, vaikka loppuaikoina sarkasmi alkaa kenties eletyn ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä hiipiä kuviin.

Katsoja voi lähes kuulla F. Scott Fitzgeraldin kertojana tulkitsemassa kuvia ja lisäämässä omiaan ja tuntea tumman jazzin viekoittelevan vartaloaan tanssiin. Kuvista kaukana ovat maailmansotien välien ja aikaiset kärsimykset ja vaikeudet. Vain pienen osviitan mullistuksista antavat muutamat otokset unkarilaisista pakolaislapsista rautatieasemalta aamu-usvassa.

Kuvia voi tarkastella hyvin pienen ja suljetun ryhmän ajankuvana, dokumenttiprojektina rikkaista ja kauniista. Maailma, johon ainakin hetkeksi, haluaisi sukeltaa. Toisaalta näyttely innostaa kurkistamaan oman suvun tallennettuun kuvamaailmaan, vaikka alkuvuosisataa ei olekaan ikuistettuna, niin 2. maailmansodan jälkeen verrokkia onneksi löytyy. Samaten esimerkiksi New Yorkin tai Turun ja Helsingin kaupunkien historiallinen kuvamaailma antaa mielenkiintoisen vertailukohdan, miten “oikea maaima” eli vastaavaan aikaan.

Kenties näyttely ei ole yhteiskunnalliseen muutokseen kannustava puheenvuoro, mutta historian kirjoja uusiksi kirjoittaneeseen kylmään kesään erittäin tarpeellinen valopilkku.

Jacques Henri Lartigue: Riviera -näyttely on avoinna Turun taidemuseossa Turun päivään saakka 5.6.–20.9.2015.

Lue lisää